My nigthmare

Never be good enough

Musta tuntuu vaihteeks elämä todella turhauttavalle. En tiiä miten päin olisin, enkä oikein tiedä kuka olen. Tuntuu, että vaikka yrittäisin kaikkeni, se ei riitä. Elämä painaa jälleen vastaan ja ajatukset ovat jälleen sekaisin.
Toisinaan tekis mieli vain nukkua pois, luovuttaa koko elämän suhteen.
En haluais tällä hetkellä ollenkaan olla minä, oksetan itseäni...
En jaksais katsella omaa naamaa, otsassa olevia rumia ryppyjä (joista eräs kaverini aina jaksaa mainita)... tavallaan mä joskus mietin, että olisinko/voisinko mä tehdä niille mitään.
Katselen nenää ja huuliani, jotka molemmat vaikuttavat epämuodostuneille.
Ja mietin, miten kukaan voi nähdä minussa kasvoissa mitään kaunista?
Saati kehossa, jossa rasva höllyy.

Moni luulee, että oon oikeesti tosi itsevarma ja muuta... ei se vaan mene niin, on päiviä jolloin oikeasti olen ja toisia, joilloin en voi sietää itseäni. On useita päiviä, jolloin en haluaisi olla olemassa...aina vain sen takia, että minulla on niin sietämättömän paha olla.
Minun epäillään puhuvan ohi suuni, mikä satuttaa minua todella paljon.
Minua haukutaan, asiasta kuin toisesta; yleensä kyllä ulkonäöstä...vaikkei se olisi edes minun vika (esim. joku synnynäinen ulkonäöllinen seikka.  En tiedä kuinka pitkään enää jaksan tätä oloani... mä haluaisin vaan olla tyytyväinen elämääni ja itseeni, mutta en oikein jostain syystä vaan osaa olla.









Haluan olla parempi, haluan ansaita ihmisten luottamuksen, haluan näyttää ja tuntea itseni vahvaksi, kasvattaa luonnetta, katsoa minne elämä menee/vie minut ja nähdä lopun. 
Loppu saattaa silti vain yllättää aiemmin.

Jealous sky

I'm disappointed myself

My head says: keep going bitch

Kädet pelkkää tahraa
Jokaiselle on oma nimensä
Kun mä katson peiliin
Toivon etten se olisi minä

Sillä minun piti olla parempi
Olla muuta kuin ne joita vihasin
Sillä minä luulin että oisin enemmän
Oisin enemmän kuin mihin minä yletän

Everything's just fine... is it?

Oh cry again

Onko se oikein

mulla menee elämä ja mä mietin

et mä en haluu olla mä 

ja mä pyörin

mun pientä ympyrää.

Blow my head off

Yksi hörppy ei maailmaa kaada, 

eikä kaksikaan.
Eikä varmasti kolmaskaan.
Kumoa monta alas.
Ei tippa tapa, ei ämpäriin huku.
Eikä murheisiinkaan pitäisi hukkua.

Yksi sauhu,
yksi savuke vielä,

ehkä toinenkin.
Ei niihinkään kuole.

Yksinäisyys, ei siihenkään kuole,
henkisesti se kyllä masentaa.

Kelpaanko tälläisenä?
Hyväksyykö muut minut?
Voiko minusta pitää juuri näin?

Ruoka, ei siihenkään kuole.
Olen siitä täysin varma.

Juominen.
Syöminen.
Nukkuminen.

Arkipäivät toistensa kanssa samanlaisia,
jotkut hyviä, toiset taas ei.

Toisissa enemmän hyvää kuin toisissa.

Täytyisi oppia ajattelemaan positiivisesti,

vaikka kaikki menisi mönkään.
Täytyy katsoa seuraavaa päivää omin silmin,
eikä pilven reunalta.

I fucking hate this feeling

CRY PAIN FAT UGLY DEPRESSED BITCH CAN FEEL THE PAIN AGAIN

Sometimes life gives you nothing but pain because thats the only way to shape and lead you to a happy ending