torstai 29. joulukuuta 2011

I still care, but I don't trust

Olen miettinyt todella paljon asioita lähiaikoina. Olen miettinyt enemmän, kun viime vuonna... jolloin asiani oli vielä enemmän mullin mallin kuin nyt. Olen miettinyt niin paljon, että päätä alkaa särkeä ja tulee hetkiä, jolloin tuntee olevansa turha.
Tällä hetkellä; tällä viikolla; mietin kaverisuhteitani. En pysty luottamaan enää muihinkaan, sitä vertaa mitä ennen. Olen sekaisin, kun en tiedä miten asiat oikeasti ovat. Ylireagoin ja luulen kaikkien olevan minulle vihaisia tai suuttuneita. Siksi aina kyselen miten asiat oikeasti on ja kyseiseltä ihmiseltä. Ja siks mä siis oman käytökseni ja puheideni takia oon oikeesti miettiny, et kenen kanssa mä oikeasti haluan ja voin olla kaveri.
Arvostan rehellisyyttä ja luotettavuutta jokaisen...jopa pienemmänkin asian suhteen.

Olen tehnyt aika suuren muutoksen liittyen näihin kaverisuhteisiin. Olen ruennut yrittämään tosissani kysymään ja sanomaan asioita suoraan eräälle yhdelle ihmiselle, joka on minulle todella todella tärkeä. En halua, että se luulee etten kerro asioita koska olen jo aijemmin luvannut kertoa tekemisistäni. Haluan kokea sen ihmisen kanssa elämäni ilot ja surut, matkustaa maailman ääriin ja sekoilla niiin paljon, kuin mahdollista ja pystyy. Viime kerralla, kun se oli meillä; mull oli todella ihana olla, ahisti vaan etten keksinyt tekemistä. Oli ihana kuunnella sen naurua ja nähdä se iloisena. Mä niiiiiiiiiiin toivon, etten koskaan satuttais sitä millään mun tekemisillä tai aiheuttais sille pahaa mieltä ja että me oltais aina ystäviä. Ihan mitä vaan tarkottaa myös ihan mitä vaan. Oon valmis uhraamaan niin paljon yhden ainoan ystävän takia.
Ja mä tiedän, ettei mun ja sen välit tuu enää koskaan olemaan samanlaiset kuin ennen. Mutta toivon silti, että niistä voisi tulla edes lähes yhtä hyvät ja se ihminen voisi luottaa minuun.














Anna minulle hetki aikaa,
Hetki aikaa miettiä uudellen,
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,

Sanoa mitä todella tarvitsen,
Ei mitää liikaa, ei mitään turhaa,

Vain ne sanat jotka sielua ravistaa,
Anna minulle hetki aikaa.

C: Haloo Helsinki - Kuule minua

maanantai 26. joulukuuta 2011

They coming back

Ne tulee jälleen, ne kiusaa minua fyysesti ja kuiskii mun korvaan, etten mä ole mitään.
Että oon täysin turha ja en kelpaa tälläisenä.
Vaikka kuinka taistelen, ne alkavat kapinoida ja aikovat saada minut kontrolliin.
Ne syövät päivä päivältä enemmän minun itsetuntoa ja sitä millainen olen itseni mielestä.
Nykyinen kuvani on sitä, että olen turha olento.


Eräs ihminen, nauttii ihan varmana kärsimyksestäni.
Tämä oloni ja olemassa oloni .... vahvistaa sen iloisuutta ja olemista täällä planeetalla.
Olen heikko, hän vahva. Vahvat selviää, heikot tallataan. Olisin vahva...jos saisin... asiat kuntoon, mutta hän ei halua puhua. Hän haluaa unohtaa kaiken.
Ahistaa enemmän kuin koskaan..

En jaksa kavereideni valituksia niiden ulkonäöistä. Heissä ei ole mitään vikaan, he vain itse näkevät itsensä huonoina ja riittämättöminä. Joillain se on jo edennyt pisteeseen, että on syömishäiriö. He eivät saa apua...he eivät halua apua olisi kyllä paljon kuvaavampi sanonta tähän.


Ei se ulkonäkö oo maailman tärkein asia...eihän...
somebody tell me the right answear of this question.

You don't care about me


Me ollaa matkalla kasvottomas huonees,
musta maailma ja tunteet on kuolleet.
Järjestelmät systeemit ja kaavat,
mä haluun unohtaa kokonaisen maailman.
Joka hengittää pippuria silmiin,
valkoset tapetit on noussu jo pilvii.
Valkokankaan takana on mustaa,
se tekee helposti unelmista tuhkaa.
Ovet lukkiutuu aina sisäpuolelta,
ja tääl on oikeesti vaikee elää huoletta.
Mä nousen edelleeki aina ylihuomenna,
ja sen avulla selviin paskasta puolella.
Taivas vuotaa sateenvarjo suojaa,
kengät märkinä rukoilemas luojaa.
Seisoo lapsi hukkuen kysymyksii,
tietäen että kaikki elää täällä yksin.

C: Kuristaja - Valkosen takana

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

The time when..

It's killing me

Mä vihaan, vihaan, mä niiin vihaan aamu herätyksiä. Menetetttyjä yöunia ja mörköjä, jotka eivät jätä mua rauhaan. Tapan niitä, mutta ne tuntuvat vain sitä mukaa lisääntyvän.
Möröt sanoo,
ettei tulevaisuutta ole, se sanoo etten mä kelpaa kellekään tälläisenä.Ja se eräs todella pieni mörkö vain kasvaa ja kasvaa yö yöltä isommaksi ja kohta... se yrittää ottaa musta kiinni ja saada minut haltuunsa, täysin kontrolloitavaksi. Se kuiskii mun korvaan pahoja asioita, kertoen etten mä ole mitään. Alan luultavasti kohta uskoa sen sanomisia ja no dissaan itseäni muutenkin kaikille..en pelkää sitä ja osittain taistelen sitä vastaan kaikilla voimillani, vaikka olen liian väsynyt tekemään asialle mitään. Väsynyt, koska en saa unta omilta ajatuksiltani.
Ja jos pystyisi menemään elämää taaksepäin, kelaisin sitä ihan hieman. Korjaisin lähiaikoina tehneeni pienet ja suuret virhee. Enkä olisi sanonut joitain asioita, etten olisi satuttanut minulle tärkeitä ihmisiä. Tai saaneet niitä vihaamaan minua.


Loma on antanut aikaa levätä, toistaiseksi. Toisaalta myös aikaa omalle ajattelulle ja selvittää jälleen kuka oikeasti olen, mitä oikeasti haluan ja onko joissain asioissa oikeasti mitään tärkeä. Ensimmäinen osa minusta kaipaa arkea, samoja tylsiä ja niin pakollisia rutiineja, jotka on toistettava päivä toisensa jälkeen...vaikkei ei jaksaisi.
Toinen osa minusta voisi kuitenkin vain levätä ja olla vain tekemättä yhtikäs mitää. Unohtaa kaiken pahan, kaiken sen mitä en haluaisi minusta ajateltavan tai tiedettävän turhaa.
En oikeasti enää tiedä mitä ajatella, olen vain niin sekaisin. Jollain tapaa se on hyvä ja jollain ei.



Yksi bitch, jos näin nätisti sanotaan; saa minut hermoromahduksen partaalle. Ensiksi se on, kuin kaikki olisi niinkuin ennen. Sen jälkeen se muuttuu toisenlaiseksi ja on kuin ei oltaisi koskaan tunnettu. Ja puhuu paskaa minusta selän takana, koska luulee minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.


Nyt olen kirjoittanut tänne enemmän tekstiä, kuin pitkiin aikoihin. Olen saanut osittain purettua ajatuksiani sanoiksi, mutta toisaalta edelleen on todella paljon asioita...jota en voi kertoa kenellekkään. En halua niiden leviävän, joten pidän ne omana tietonani.
Tämän tekstin kirjoittaminen huojensi hieman oloani, mutta ei muuttanut mielipidettä  itsestäni eikä poistanut sitä pahaa oloa mikä minussa vallitsee tällä hetkellä.
Olen edelleen se sama paska ihminen, mikä ennenkin. Pakko se on itselle myöntää.

Nyt on vähä pakka auki maailmani repes auki
kaikki hyvä katos pois nyt on pakko himmaa vauhtii
alkaa kokoon palapelii kuva levis lattialle
yhtä palaa kerrallaan nyt liimata vaan paikalleen
en mä aio luovuttaa menee silti vielä aikaa
et oon takas omillani poistunu on kaikki vaivat

C: Radicaali - Satuttavat sanat

perjantai 23. joulukuuta 2011

Will you just leave me alone to cry my lonely life

En tiedä enää mitä ajatella itsestäni. Ennen olin täysin varma, nykyään en..
Kuulen niin paljon asioita itsestäni muilta.Negatiiviä ja asioita jotka ei pidä paikkaansa.
Se, että olen valehteleva, epäluotettava ym. loukkaa todella suuresti, mutten voi mitään jos jotkut ovat minusta todellakin tätä mieltä.
Olisi kiva kuulla asiat vaan suoraan.

I do not know anymore what to think of myself. Before I was absolutely sure about it.
I have heard so many things about myself. Not kind and things that what are not true.
The fact that I'm a lying, untrustworthy, etc. violates really hurts me.
It would be nice to hear things, but straight.



En ole sitoutuva ihminen, koska eri ihmiset kiehtoo minua erilailla.
AAA, joku nyt vaan vois tulla ja antaa minulle hellyyttä.
Ei lempeästi, vaan kovasti. Painaen itseänsä minua vasten ja vaikka purren kaulaani.
Hehe, ei mitään fantasioita sitten milloinkaan.

I'm not tied on, because different people in different ways fascinates me.
AAA, someone now, just could come and give me affection.
Not gently, but very hard.
Pressing himself against me, and even biting my neck.
Hehe, no fantasies, then never.

torstai 22. joulukuuta 2011

Are u for real?

minua ei rakennettu kestämään
tiedät kuinka osaat rikkoa
haavat eivät koske, enää
vuodan hitaasti mutta kuiviin
syövyn rumaksi, ei jäljet katoa
C: Sara - Raskas



En voi enää luottaa oikein kehenkään,
koska mulle ei puhuta totta,
valehdellaan,
vaikkapa päin naamaa.

torstai 15. joulukuuta 2011

Does it make you happy, do you really laugh at me

2 a.m., where do I begin?
Crying off my face again
The silent sounds of loneliness
Wants to follow me to bed
Can the lonely take the place of you?
I sing myself a quiet lullaby
Let you go and let the lonely in to take my heart again, Broken pieces of
A barely breathing story
Where there once was love
Now there's only me and the lonely
C: Christina Perri - The Lonely

tiistai 13. joulukuuta 2011

AROUND ROUND ROUND

Vanhat kuviot, uudet tavat.
Uudet huonot tavat tulossa takaisin
Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe..

C: Sia - Breathe me







Mä niin haluaisin, että eräs asia korjautus. Se asia on mulle suuri ja se pyörii mun päässä melkein 24/7 ja en pysty oikeesti pääsemään siitä eroon. Haluaisin jutella siitä asiaan liittyvien ihmisten kanssa ja saada asiat paikoilleen. Mutta niin ei tuu käymään.

Mä haluaisin myös näyttää eräälle ihmiselle, että mä haluan tosissani uuden mahdollisuuden...vaikka oon saanut niitä jo monia, mutta kuitenkin.
Mä haluan näyttää, että mä olen sen ihmisen luottamuksen arvoinen...vaikka siitäkään ei tuu helppoa mulle tai varsinkaan sille.


maanantai 12. joulukuuta 2011

fuck tha world

Ei vaan jaksa, mikään ei huvita vaihteeks.
Valitan taas, enkä saa sille loppua..vaikka kuinka yritän.
Kun ei voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kun vaan haluais suudella huulia, joita ei saa.
Kun vaan haluais olla onnellinen, iloinen, iloita asioista.
En tänään, ehkä huomenna.. tai ylihuomenna.


Pitää puristaa jostain syvältä itsestä voimat joilla jaksaa elää,
ystävät eivät ole tukemassa kun ne ajattelee mun puhuvan paskaa ja olevan epäluottettava. Sitä mä alan kohta itsestänikin ajatella,
muuthan ne totuuden sun käytöksestä latelee.

torstai 8. joulukuuta 2011

Call 666 and tell that i'm fucking sick of this life

Vitutus, ahdistus, masennus, kipu, suru.
Jotenkin nämä kaikki tuntuvat tällä hetkellä kuuluvan elämääni päivittäisenä. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi tuntea hyviäkin tunteita...kun sen aika on ja niitä saa.
Olen laskenut suojaukseni tason hyvin alas...niin alas, että pienikin epäonnistuminen tai vastoinkäyminen on tuntunut todella pahalle. Minun täytyy yrittää nostaa se taas, keinolla millä tahansa.
"Ei voi olla vahva, olematta joskus heikko"

Eräs ihminen haukkui minut tänään. Tavallaan se sattui, mutten toisaalta osaa välittää enää asiasta. Kuitenkin jäin miettimään niitä sanoja ja mietin tarkoittikohan se oikeasti mitä sanoi. En kuitenkaan jaksa kysyä asiaa, ellen oikeasti ala pohtimaan sitä pidemmän päälle.
Yksi ihminen tai no sellainen ihminen, joka oli hyväkin kaveri...puhui paskaa minusta. Se satutti enemmän kuin olisi saanut ja pilasi välejäni erääseen minulle tärkeään ihmiseen. Toivon, että saisin puhuttua asian selväksi ja välit ei menisi poikki... Ehkä kyseessä väärinkäsitys, tai sitten se ihminen vain halusi, että se kaverisuhde menee minulta. Tai niin on vain annettu käyvän minun elämässä.
Saisin jälleen kärsiä siksi, koska olen paska ihminen...tiedän sen.

Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa

Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet

Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa
C: Horna - Marraskuussa

tiistai 6. joulukuuta 2011

Taivasta kohti kurottaa käsi väsyneen

Tulin vastikään siihen tulokseen, ettei elämä ole elämisen arvoista. Se ei ollut mitenkään hysteerinen havainto, vaan enemmän kuin tyyni lipuminen tietoon, joka minussa oli muhinut jo pitkään, monia vuosia. Pienellä taolla ajatukseni olivat erään ihmisen takia, joka tuli pelastamaan minut muutama vuosi sitten. Nyt asiat ovat taas päälleen ja en tiedä mitä tekisin. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen....ennen kaikkea siihen, että satutan itseäni ja muita... olemalla täällä niiden riesana ja aiheuttamaan enemmän paskaa.

Masennus ja ahdistus ottavat aina vallan jossain vaiheessa, olen sairas tältä osin (pakko kai tämä on myöntää, jos joka päivä on vittuuntunut johonkin yms.). Ja olen niin totaalisen kyllästynyt tähän, en jaksa enää tällaista, että on hyvin ja ei ole.
Itse minä pilaan kaiken, itse minä teen sen. Kerrankin, kun yritin olla parempi ihminen, pitää huolta kaverisuhteistani... eieieiei pilasin sen ns. parhaimmankin suhteeni omalla paskalla ja niin olen varma, että tämä ihminen nykyään vihaa minua enemmän kun mitään muuta tällä planeetalla.

Olen kai liian herkkä tähän nykyelämään, kun tänäänkin vaan itkin taas vaikkei se auta ja mulla on kai liikaa asioita selvittämättä omasta menneisyydestä mikä on laittanut jotenkin nupin sekaisin.
 Ei mennyt tietenkään mihinkään häviä, mutta parempaa saa aina toivoa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Heart, don't hurt me anymore

Oon tehny virheitä, itseäni ja toisia kohtaan,
saanut niitä anteeksi ja ollut saamatta.

Oon itkenyt paljon, ollut surullinen,
siitä pystyy pääsemään eroon,
olen kyllä edelleenkin surullinen,
uskon silti uuteen nousuun.

Oon ansainnut vaikka mitä; paras kaveri ja
muut ihmiset ympärilläni, lemmikkieläimeni,
vaikken oikeasti ansaitsisi niitä.


Kuka minut pelastaa, jos et sinä?
Enkä minä itse tee sitä?
Ainakaan tietoisesti.

torstai 1. joulukuuta 2011

I´m sad, I´m good.... what I really am?
















olispa tuo vaan mahdollista. Se mist tää kaikki johtuu, mä haluisin vaa tietää. Mikä mus on vikana? Mitä mä oon tehny väärin., siis tietysti oon tehnyt väärin. MUTTA KUINKA PAHASTI se onkaan loukannut ihmisiä ... Mä en vaa jaksa olla enää epätietoisuudessa asioiden suhteen. Haluun jutella kaikki puhtaaks.. saada kuulla asiat suoraan ihmisiltä.
Epätietoisuus tuntuu sattuvan enemmän, kun totuus. Ja vaikka totuus sattuisi haluaisin kuulla sen.


Mä tarvistsin vaan tällä hetkellä sen yhden tietyn, jota mä voisin haluta halata ja itkee olkapäätä vasten, kuiskata hiljaa mun murheet, soittaa vaik keskel yötä jos tulee paha olla. Sen, johon voin luottaa täysin.
Ongelma vain se, että en enää tee niin. En mä vaan voi, en mä vaan viitis. Tuntuu muutenkin, ettei sitä kiinnosta mun elämä tai tungen liikaa sen elämään.
Vihaan itseäni nykyään henkisesti, enemmän kuin kukaan muu.
Olen itseni pahin vihollinen.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

How can you be so heartless?

Talking, talking, talking, talk
Baby let's just knock it off
They don't know what we been through
They don't know 'bout me and you
So I got something new to see
And you just gonna keep hating me
And we just gonna be enemies
I know you can't believe
I could just leave it wrong
And you can't make it right
I'm gonna take off tonight
Into the night
C: Kanye West - Heartless


Don't wanna be alone, but I have to

Ihan selvästi eräs kaverini tarvitsee aikaa olla erossa minusta.
Olen pilannut elämääni tunkemalla itseni liian syvälle tämän elämään.
Pakko antaa aikalisää ja olla erossa.
Ehkä asiat sitten korjaantuisivat edes jotenkin, edes hieman paremmin.
asädpfwsrojednasd joo toinen angstaava postaus jo tänään, mut ei voi mitään.
Pakko yrittää vaan jaksaa ja purkaa oloa jotenkin.

DIE HONEY DIE

joo mull on taas semmonen olo, etten tiiä itkiskö vai raivois.
mä oon vaan niin järkyttyny kaikesta ja en jaksas enää semmosta esittämistä.
Haluaisin, että mulle sanottas asioista suoraan. Mutta kun se ei oo kaikille niin helppoo.
åpäöuktyhjrgcvbhn oikeesti en tiiä mitä ajatella enää.
Meni koulupäiväkin tavallaan pilalle.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Oh really?

Fuckin' true!
Mull voimistu tänään tunteet erästä ihmistä kohtaan.
Ainut ongelma on se, että siitä suhteesta mitään tulisi,
Se, että sillä toisella ei ole tunteita minua kohtaan.
Sen sydän on aina varattu eräälle toiselle. Aina ja ikuisesti.
Joo tätä en ole sanonut vain tuhat ja miljoona kertaa.

Ja se, että kuinka voi olla mustasukkainen liikaa.
 En halua enää tehdä niin, en edes vahingossa

maanantai 28. marraskuuta 2011

GO FUCK YOURSELF!

Mä en ymmärrä taaskaan mitään tästä koko maailmasta. Mua surettaa, vituttaa ja masentaa. Syitä on monia.
Suurin on ehkä tämä: Kaverini valittaa usein ulkonäöstään ja mä en jaksa sitä. Siis ei siinä mitään, mut en jaksa sitä syömisvammailua. Mun pitäs osata jättää semmoset omaan arvoonsa ja nauttii vaan elämästä ilman sellasia.En vaan osaa, välitän liikaa.
Saan huonon olon tuosta ja huonomman olon, kun täytän tyhjän oloni ruualla.
En jaksa erään/eräiden ihmisten vitsejä ruuasta, jotka on tyyliin: "tänään syön yhden herneen". Niistä se voi olla hauskaa, mutta minua se ei naurata yhtään. Joka kerta, kun kuulen niitä ahdistun ja  minun tekee mieli vain kadota, mennä itkemään muualle toisten näkymättömiin. Noo kukapa sitä tajuaisi.

Musta tuntuu pahalle, kun tuntuu...että mut jätetään yksinään. Tai siis tavallaan, kun Juuna on koko ajan CaBn kaa ja niillä on hyvät jutut. että olisin jotenkin etääntynyt kaikkien kanssa. Tuntuu ettemme CaBn kanssa nykyään puhu kaikista asioista toistemme kanssa, vaikka kuinka kuinka kuinka kuinka paljon sitä toivoisin ja rukoilisin.. Jotkut asiat vain jää ja...  äääh... noo jospa tämä tästä.

Mä niiiiin kuolen huomenna lihaskuntotesteihin. Mun tekee mieli itkee verta ja tukehtuu omaan sylkeen. Oikeesti en tiedä mikä mussa on, tuntuu vaan niin pahalle. Ehkä se, että tuntuu sille; - toisten ja itseni pitää ns. rääkätä itsensä saadakseen hyvän numeron. No joilekkin tulee siitäkin hyvä olo, minulle ei. Äää se kun... oikeasti on niin huono kunto. Sit saan hävetä huomenna silmät päästäni, kun muut vetelee siellä täysii ja mun tekis mieli vaan lösähtää maahan, alkaa kiljuu ja potkii jaloilla. Saada oikea itkupotkuraivari ja vaikka pyörtyä niin, että tulis joku ambulanssi hakee KYSsiin vaikken siellä jaksaskaan olla.
Ja no vielä sekin, että illemmalla tai no kello 16 meillä on snellulla liikuntakerho. Oon tyyliin aina se, joka angstaa siellä ja sit noo.. CaB huomaa sen aina tosi hyvin musta...

Oikeesti alemmuskompleksit on perseestä, valitan nyt kaikesta paskasta mikä pyörii mun päässä nyt. Terapeuttina = näppäimistö, tietokoneen ruutu ja musiikki..

 

Different world

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

I say I say I say

Mä vaan sanon. Mä vaan sanon, enkä tee asioille mitään.Nyt tälle tulee loppu.
Ei kukaan voi ottaa mitään enää tosissaan, kun vaan puhun puhun ja puhun.
Ehkä mä jätän sanomatta vaan ja teen, niin kaikki onnistuu

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kaikki tuntuu taas tulevan päälle.
Tuntuu, etten jaksa.
Haluaisin olla eräällä ihmiselle tärkeä, vaikken sitä tule koskaan luultavasti saavuttamaankaan. Olen pettänyt hänen luottamuksen liian monta kertaa. Olen ollut turhaan huolissani asioista ja sotkeentunut tämän elämään.
Se eräs ihminen on minulle todella tärkeä. Jos häntä ei olisi, minä olisin luultavasti jo haudassa.
fjdsoep en tiiä mitä tehdä tai ajatella.

Negatiiviset ajatukset valtaavat liian nopeasti aivosoluni. Kukaan ei luvannut elämän olevan helppoa, muttei näin vaikeatakaan.
Nytkin olen kirjoittanut jo monelle kaverilleni; - siitä miten haluan kuolla ja kuinka niillä olisi oikeasti parempi ilman minua. En pakosti tarkoita tätä, mutta nyt vaan angstittaa. Olen pahoillani siitä.
Olen vain niin sekaisin, etten jälleen tiedä mitä tehdä. Minkään asian suhteen.

;_;

perjantai 25. marraskuuta 2011

torstai 24. marraskuuta 2011


Jatkuvasti loukkaan omii rajojani
Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän kiinassa espanjassa hollannissa
Meksikossa irlannissa ja intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani
Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny mistä tää johtuu
Mis on kohtuus halun takas kohtuun
C: Pyhimys - Salainen maailma

Tomorrow is better day

Jooh... tänään taas mieliala vaihdellu jeejeestä vittuvittuun. Tätä paremmin ei voi sanoa.
Haluaisin puhua erään ihmisen kanssa asioita selviksi, mutta on vaikea sanoa: dude serious, we have to talk.
Aika moni huomas, että mull ei ollu mikään maailman paras olo. Pari ihanaa ihmistä kysy, onks mulla kaikki ok ja tekohymyä vääntäen vastasin, että joo on. Todellisuudessa toinen niistä ainakin näki mun pahan olon mun läpi.
Ja se, miten yksi ihminen voi aiheuttaa paniikkikohtauksen, itkupotkuraivarit ja hirveen olon, on tosi outo juttu.

Mä ripittäydyin tänään papille. Mä kerroin mun synnit ja sain ne anteeksi. Moni voi nyt kuvitella tai ajatella, että olen himo uskovainen.
Tavallaan kyllä uskon, tavallaan en.
En ole varma mihin uskoa tai mitä olla uskomatta.
Elämä kuljettaa paljon harhaan ja tunteet viskelee, repii palasiksi.

Mutta mä lupaan itselleni, mä niin lupaan itselleni; huomenna on parempi päivä kun tänään.
Mä lupaan sen myös muille.








keskiviikko 23. marraskuuta 2011

tiistai 22. marraskuuta 2011

maanantai 21. marraskuuta 2011

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

All I need is little understanding

Ärsyttää, kun kukaan ei tajua miltä tuntuu
Se, että mitenkä yksikin pieni huomionosoitus voi olla minulle tärkeä ja muille täysin turha.
ÄÄH, voisin vaan kadota....elämä on liian sekava minulle.
Ajatukset ja teot johtavat minut harhamaailmaan.
En tiedä enää mitä edes ajatella itsestäni, tuntuu kuin moni kaverini ei haluaisi olla enää kaverini. Että vain esittäisivät sitä, etten tekisi itselleni mitään.

Huomenna on koulua. Voimaton olo, kun sitä jaksais vain nousta ja olla iloinen siitä mitä on ja mitä minulla on. Jotenkin vain nyt on näin ja se ei käänny ainakaan hetkessä, että kaikki olisi  ihan hyvin.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lies lies lies...and lies

I trusted you in every way
But not enough to make you stay
Turn around
...I've lost my ground
C: Tokio Hotel - Rescue Me

tiistai 15. marraskuuta 2011

Another broken thing



















mä oon jo pitkään nähnyt susta unia
haaveillu meistä mun vuoteessa
mä taidan haluta sua
kai säkin haluut mua
mun on pakko kertoo sulle mun tunteista
c: Ripsipiirakka - Haluun sut


















Touch me
Treat me
Love me
Feed me
....TONIGHT
C: Tokio Hotel - Dogs Unsleash















Sekaisin? eheei.
En tiedä oikein mitä ajatella.
Kaipaan hellyyttä, haleja.
Kaikista eniten kuitenkin pusuja.
Tahdon kokea mielihyvää sitä kautta.

Mulla meni ihan jees siellä koululääkärissä, ahistaa kyllä mennä sinne kuitenkin uudestaan. Ei se vaan oo mun juttu. Joudun myös ravitsemusterapeutille....
ja psykologille.

Tuntuu sairaalle ihmiselle, vaikken sitä itseni mielestä ole.
Tuntuu, että mulle valehdellaan. Valhe toisensa perään. Voiko kehenkään luottaa? ....
Tuntuu, että ma viedään jalkojen alta.
Tuntuu, että mua ei vaan nyt kaivata.
Pitäisi vaan osata päättää..

maanantai 14. marraskuuta 2011

You kill me with your look

Ich lauf durch die Strassen
Durch die Wüsten
Bis zu dir
Wir schliessen unsern Pakt
Ich kämpf für dich und du für mich
Für immer

C: Tokio Hotel - Kampf der Liebe

Don't think

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

In love, hurt

älä alennu moiseen, turhaan
älä alennu moiseen itsemurhaan
ei sille mitään voi jos elämä potkii päähän
sun pitää vaan taistella ja tänne jäädä
älä sano liian aikasin hyvästi
älä tee sitä sen takii et joku sut jätti
vaikka kuinka huonolt tuntuu älä tee sitä
älä tee sitä, älä tee sitä

Im fallin apart

Can somebody save me?
Cuz I’m thinking maybe
That you can take me piece by piece
Then you got your reasons
But I didn’t need them
And either way I’m on my knees yeah
You knew when I was wrong
You say that I’m deranged
I can see that you’re uneasy and its not gonna change
And no matter how far
C: The All-American Rejects - Fallin Apart