It's killing me

Mä vihaan, vihaan, mä niiin vihaan aamu herätyksiä. Menetetttyjä yöunia ja mörköjä, jotka eivät jätä mua rauhaan. Tapan niitä, mutta ne tuntuvat vain sitä mukaa lisääntyvän.
Möröt sanoo, ettei tulevaisuutta ole, se sanoo etten mä kelpaa kellekään tälläisenä.Ja se eräs todella pieni mörkö vain kasvaa ja kasvaa yö yöltä isommaksi ja kohta... se yrittää ottaa musta kiinni ja saada minut haltuunsa, täysin kontrolloitavaksi. Se kuiskii mun korvaan pahoja asioita, kertoen etten mä ole mitään. Alan luultavasti kohta uskoa sen sanomisia ja no dissaan itseäni muutenkin kaikille..en pelkää sitä ja osittain taistelen sitä vastaan kaikilla voimillani, vaikka olen liian väsynyt tekemään asialle mitään. Väsynyt, koska en saa unta omilta ajatuksiltani.
Ja jos pystyisi menemään elämää taaksepäin, kelaisin sitä ihan hieman. Korjaisin lähiaikoina tehneeni pienet ja suuret virhee. Enkä olisi sanonut joitain asioita, etten olisi satuttanut minulle tärkeitä ihmisiä. Tai saaneet niitä vihaamaan minua.


Loma on antanut aikaa levätä, toistaiseksi. Toisaalta myös aikaa omalle ajattelulle ja selvittää jälleen kuka oikeasti olen, mitä oikeasti haluan ja onko joissain asioissa oikeasti mitään tärkeä. Ensimmäinen osa minusta kaipaa arkea, samoja tylsiä ja niin pakollisia rutiineja, jotka on toistettava päivä toisensa jälkeen...vaikkei ei jaksaisi.
Toinen osa minusta voisi kuitenkin vain levätä ja olla vain tekemättä yhtikäs mitää. Unohtaa kaiken pahan, kaiken sen mitä en haluaisi minusta ajateltavan tai tiedettävän turhaa.
En oikeasti enää tiedä mitä ajatella, olen vain niin sekaisin. Jollain tapaa se on hyvä ja jollain ei.



Yksi bitch, jos näin nätisti sanotaan; saa minut hermoromahduksen partaalle. Ensiksi se on, kuin kaikki olisi niinkuin ennen. Sen jälkeen se muuttuu toisenlaiseksi ja on kuin ei oltaisi koskaan tunnettu. Ja puhuu paskaa minusta selän takana, koska luulee minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.


Nyt olen kirjoittanut tänne enemmän tekstiä, kuin pitkiin aikoihin. Olen saanut osittain purettua ajatuksiani sanoiksi, mutta toisaalta edelleen on todella paljon asioita...jota en voi kertoa kenellekkään. En halua niiden leviävän, joten pidän ne omana tietonani.
Tämän tekstin kirjoittaminen huojensi hieman oloani, mutta ei muuttanut mielipidettä  itsestäni eikä poistanut sitä pahaa oloa mikä minussa vallitsee tällä hetkellä.
Olen edelleen se sama paska ihminen, mikä ennenkin. Pakko se on itselle myöntää.

Nyt on vähä pakka auki maailmani repes auki
kaikki hyvä katos pois nyt on pakko himmaa vauhtii
alkaa kokoon palapelii kuva levis lattialle
yhtä palaa kerrallaan nyt liimata vaan paikalleen
en mä aio luovuttaa menee silti vielä aikaa
et oon takas omillani poistunu on kaikki vaivat
C: Radicaali - Satuttavat sanat