Tällä hetkellä; tällä viikolla; mietin kaverisuhteitani. En pysty luottamaan enää muihinkaan, sitä vertaa mitä ennen. Olen sekaisin, kun en tiedä miten asiat oikeasti ovat. Ylireagoin ja luulen kaikkien olevan minulle vihaisia tai suuttuneita. Siksi aina kyselen miten asiat oikeasti on ja kyseiseltä ihmiseltä. Ja siks mä siis oman käytökseni ja puheideni takia oon oikeesti miettiny, et kenen kanssa mä oikeasti haluan ja voin olla kaveri.
Arvostan rehellisyyttä ja luotettavuutta jokaisen...jopa pienemmänkin asian suhteen.
Olen tehnyt aika suuren muutoksen liittyen näihin kaverisuhteisiin. Olen ruennut yrittämään tosissani kysymään ja sanomaan asioita suoraan eräälle yhdelle ihmiselle, joka on minulle todella todella tärkeä. En halua, että se luulee etten kerro asioita koska olen jo aijemmin luvannut kertoa tekemisistäni. Haluan kokea sen ihmisen kanssa elämäni ilot ja surut, matkustaa maailman ääriin ja sekoilla niiin paljon, kuin mahdollista ja pystyy. Viime kerralla, kun se oli meillä; mull oli todella ihana olla, ahisti vaan etten keksinyt tekemistä. Oli ihana kuunnella sen naurua ja nähdä se iloisena. Mä niiiiiiiiiiin toivon, etten koskaan satuttais sitä millään mun tekemisillä tai aiheuttais sille pahaa mieltä ja että me oltais aina ystäviä. Ihan mitä vaan tarkottaa myös ihan mitä vaan. Oon valmis uhraamaan niin paljon yhden ainoan ystävän takia.
Ja mä tiedän, ettei mun ja sen välit tuu enää koskaan olemaan samanlaiset kuin ennen. Mutta toivon silti, että niistä voisi tulla edes lähes yhtä hyvät ja se ihminen voisi luottaa minuun.
Anna minulle hetki aikaa,
Hetki aikaa miettiä uudellen,
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
Sanoa mitä todella tarvitsen,
Ei mitää liikaa, ei mitään turhaa,
Vain ne sanat jotka sielua ravistaa,
Anna minulle hetki aikaa.
C: Haloo Helsinki - Kuule minua
