Jotenkin nämä kaikki tuntuvat tällä hetkellä kuuluvan elämääni päivittäisenä. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi tuntea hyviäkin tunteita...kun sen aika on ja niitä saa.
Olen laskenut suojaukseni tason hyvin alas...niin alas, että pienikin epäonnistuminen tai vastoinkäyminen on tuntunut todella pahalle. Minun täytyy yrittää nostaa se taas, keinolla millä tahansa.
"Ei voi olla vahva, olematta joskus heikko"
Eräs ihminen haukkui minut tänään. Tavallaan se sattui, mutten toisaalta osaa välittää enää asiasta. Kuitenkin jäin miettimään niitä sanoja ja mietin tarkoittikohan se oikeasti mitä sanoi. En kuitenkaan jaksa kysyä asiaa, ellen oikeasti ala pohtimaan sitä pidemmän päälle.
Yksi ihminen tai no sellainen ihminen, joka oli hyväkin kaveri...puhui paskaa minusta. Se satutti enemmän kuin olisi saanut ja pilasi välejäni erääseen minulle tärkeään ihmiseen. Toivon, että saisin puhuttua asian selväksi ja välit ei menisi poikki... Ehkä kyseessä väärinkäsitys, tai sitten se ihminen vain halusi, että se kaverisuhde menee minulta. Tai niin on vain annettu käyvän minun elämässä.
Saisin jälleen kärsiä siksi, koska olen paska ihminen...tiedän sen.
Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa
Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet
Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa
C: Horna - Marraskuussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti