Ne tulee jälleen, ne kiusaa minua fyysesti ja kuiskii mun korvaan, etten mä ole mitään.
Että oon täysin turha ja en kelpaa tälläisenä.
Vaikka kuinka taistelen, ne alkavat kapinoida ja aikovat saada minut kontrolliin.
Ne syövät päivä päivältä enemmän minun itsetuntoa ja sitä millainen olen itseni mielestä.
Nykyinen kuvani on sitä, että olen turha olento.
Eräs ihminen, nauttii ihan varmana kärsimyksestäni.
Tämä oloni ja olemassa oloni .... vahvistaa sen iloisuutta ja olemista täällä planeetalla.
Olen heikko, hän vahva. Vahvat selviää, heikot tallataan. Olisin vahva...jos saisin... asiat kuntoon, mutta hän ei halua puhua. Hän haluaa unohtaa kaiken.
Ahistaa enemmän kuin koskaan..
En jaksa kavereideni valituksia niiden ulkonäöistä. Heissä ei ole mitään vikaan, he vain itse näkevät itsensä huonoina ja riittämättöminä. Joillain se on jo edennyt pisteeseen, että on syömishäiriö. He eivät saa apua...he eivät halua apua olisi kyllä paljon kuvaavampi sanonta tähän.
Ei se ulkonäkö oo maailman tärkein asia...eihän...
somebody tell me the right answear of this question.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti