Talking, talking, talking, talk Baby let's just knock it off
They don't know what we been through They don't know 'bout me and you So I got something new to see
And you just gonna keep hating me
And we just gonna be enemies
I know you can't believe I could just leave it wrong And you can't make it right I'm gonna take off tonight Into the night C: Kanye West - Heartless
Ihan selvästi eräs kaverini tarvitsee aikaa olla erossa minusta.
Olen pilannut elämääni tunkemalla itseni liian syvälle tämän elämään.
Pakko antaa aikalisää ja olla erossa.
Ehkä asiat sitten korjaantuisivat edes jotenkin, edes hieman paremmin.
asädpfwsrojednasd joo toinen angstaava postaus jo tänään, mut ei voi mitään.
Pakko yrittää vaan jaksaa ja purkaa oloa jotenkin.
joo mull on taas semmonen olo, etten tiiä itkiskö vai raivois.
mä oon vaan niin järkyttyny kaikesta ja en jaksas enää semmosta esittämistä.
Haluaisin, että mulle sanottas asioista suoraan. Mutta kun se ei oo kaikille niin helppoo.
åpäöuktyhjrgcvbhn oikeesti en tiiä mitä ajatella enää.
Meni koulupäiväkin tavallaan pilalle.
Fuckin' true!
Mull voimistu tänään tunteet erästä ihmistä kohtaan.
Ainut ongelma on se, että siitä suhteesta mitään tulisi,
Se, että sillä toisella ei ole tunteita minua kohtaan.
Sen sydän on aina varattu eräälle toiselle. Aina ja ikuisesti.
Joo tätä en ole sanonut vain tuhat ja miljoona kertaa.
Ja se, että kuinka voi olla mustasukkainen liikaa.
En halua enää tehdä niin, en edes vahingossa
Mä en ymmärrä taaskaan mitään tästä koko maailmasta. Mua surettaa, vituttaa ja masentaa. Syitä on monia.
Suurin on ehkä tämä: Kaverini valittaa usein ulkonäöstään ja mä en jaksa sitä. Siis ei siinä mitään, mut en jaksa sitä syömisvammailua. Mun pitäs osata jättää semmoset omaan arvoonsa ja nauttii vaan elämästä ilman sellasia.En vaan osaa, välitän liikaa.
Saan huonon olon tuosta ja huonomman olon, kun täytän tyhjän oloni ruualla.
En jaksa erään/eräiden ihmisten vitsejä ruuasta, jotka on tyyliin: "tänään syön yhden herneen". Niistä se voi olla hauskaa, mutta minua se ei naurata yhtään. Joka kerta, kun kuulen niitä ahdistun ja minun tekee mieli vain kadota, mennä itkemään muualle toisten näkymättömiin. Noo kukapa sitä tajuaisi.
Musta tuntuu pahalle, kun tuntuu...että mut jätetään yksinään. Tai siis tavallaan, kun Juuna on koko ajan CaBn kaa ja niillä on hyvät jutut. että olisin jotenkin etääntynyt kaikkien kanssa. Tuntuu ettemme CaBn kanssa nykyään puhu kaikista asioista toistemme kanssa, vaikka kuinka kuinka kuinka kuinka paljon sitä toivoisin ja rukoilisin.. Jotkut asiat vain jää ja... äääh... noo jospa tämä tästä.
Mä niiiiin kuolen huomenna lihaskuntotesteihin. Mun tekee mieli itkee verta ja tukehtuu omaan sylkeen. Oikeesti en tiedä mikä mussa on, tuntuu vaan niin pahalle. Ehkä se, että tuntuu sille; - toisten ja itseni pitää ns. rääkätä itsensä saadakseen hyvän numeron. No joilekkin tulee siitäkin hyvä olo, minulle ei. Äää se kun... oikeasti on niin huono kunto. Sit saan hävetä huomenna silmät päästäni, kun muut vetelee siellä täysii ja mun tekis mieli vaan lösähtää maahan, alkaa kiljuu ja potkii jaloilla. Saada oikea itkupotkuraivari ja vaikka pyörtyä niin, että tulis joku ambulanssi hakee KYSsiin vaikken siellä jaksaskaan olla.
Ja no vielä sekin, että illemmalla tai no kello 16 meillä on snellulla liikuntakerho. Oon tyyliin aina se, joka angstaa siellä ja sit noo.. CaB huomaa sen aina tosi hyvin musta...
Oikeesti alemmuskompleksit on perseestä, valitan nyt kaikesta paskasta mikä pyörii mun päässä nyt. Terapeuttina = näppäimistö, tietokoneen ruutu ja musiikki..
Mä vaan sanon. Mä vaan sanon, enkä tee asioille mitään.Nyt tälle tulee loppu.
Ei kukaan voi ottaa mitään enää tosissaan, kun vaan puhun puhun ja puhun.
Ehkä mä jätän sanomatta vaan ja teen, niin kaikki onnistuu
lauantai 26. marraskuuta 2011
Kaikki tuntuu taas tulevan päälle.
Tuntuu, etten jaksa.
Haluaisin olla eräällä ihmiselle tärkeä, vaikken sitä tule koskaan luultavasti saavuttamaankaan. Olen pettänyt hänen luottamuksen liian monta kertaa. Olen ollut turhaan huolissani asioista ja sotkeentunut tämän elämään.
Se eräs ihminen on minulle todella tärkeä. Jos häntä ei olisi, minä olisin luultavasti jo haudassa.
fjdsoep en tiiä mitä tehdä tai ajatella.
Negatiiviset ajatukset valtaavat liian nopeasti aivosoluni. Kukaan ei luvannut elämän olevan helppoa, muttei näin vaikeatakaan.
Nytkin olen kirjoittanut jo monelle kaverilleni; - siitä miten haluan kuolla ja kuinka niillä olisi oikeasti parempi ilman minua. En pakosti tarkoita tätä, mutta nyt vaan angstittaa. Olen pahoillani siitä. Olen vain niin sekaisin, etten jälleen tiedä mitä tehdä. Minkään asian suhteen.
Jatkuvasti loukkaan omii rajojani
Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän kiinassa espanjassa hollannissa
Meksikossa irlannissa ja intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani
Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny mistä tää johtuu
Mis on kohtuus halun takas kohtuun C: Pyhimys - Salainen maailma
Jooh... tänään taas mieliala vaihdellu jeejeestä vittuvittuun. Tätä paremmin ei voi sanoa.
Haluaisin puhua erään ihmisen kanssa asioita selviksi, mutta on vaikea sanoa: dude serious, we have to talk.
Aika moni huomas, että mull ei ollu mikään maailman paras olo. Pari ihanaa ihmistä kysy, onks mulla kaikki ok ja tekohymyä vääntäen vastasin, että joo on. Todellisuudessa toinen niistä ainakin näki mun pahan olon mun läpi.
Ja se, miten yksi ihminen voi aiheuttaa paniikkikohtauksen, itkupotkuraivarit ja hirveen olon, on tosi outo juttu.
Mä ripittäydyin tänään papille. Mä kerroin mun synnit ja sain ne anteeksi. Moni voi nyt kuvitella tai ajatella, että olen himo uskovainen.
Tavallaan kyllä uskon, tavallaan en.
En ole varma mihin uskoa tai mitä olla uskomatta.
Elämä kuljettaa paljon harhaan ja tunteet viskelee, repii palasiksi.
Mutta mä lupaan itselleni, mä niin lupaan itselleni; huomenna on parempi päivä kun tänään.
Mä lupaan sen myös muille.
Ärsyttää, kun kukaan ei tajua miltä tuntuu.
Se, että mitenkä yksikin pieni huomionosoitus voi olla minulle tärkeä ja muille täysin turha.
ÄÄH, voisin vaan kadota....elämä on liian sekava minulle.
Ajatukset ja teot johtavat minut harhamaailmaan.
En tiedä enää mitä edes ajatella itsestäni, tuntuu kuin moni kaverini ei haluaisi olla enää kaverini. Että vain esittäisivät sitä, etten tekisi itselleni mitään.
Huomenna on koulua. Voimaton olo, kun sitä jaksais vain nousta ja olla iloinen siitä mitä on ja mitä minulla on. Jotenkin vain nyt on näin ja se ei käänny ainakaan hetkessä, että kaikki olisi ihan hyvin.
mä oon jo pitkään nähnyt susta unia
haaveillu meistä mun vuoteessa
mä taidan haluta sua
kai säkin haluut mua
mun on pakko kertoo sulle mun tunteista c: Ripsipiirakka - Haluun sut
Touch me
Treat me
Love me
Feed me
....TONIGHT C: Tokio Hotel - Dogs Unsleash
Sekaisin? eheei.
En tiedä oikein mitä ajatella.
Kaipaan hellyyttä, haleja.
Kaikista eniten kuitenkin pusuja.
Tahdon kokea mielihyvää sitä kautta.
Mulla meni ihan jees siellä koululääkärissä, ahistaa kyllä mennä sinne kuitenkin uudestaan. Ei se vaan oo mun juttu. Joudun myös ravitsemusterapeutille....
ja psykologille.
Tuntuu sairaalle ihmiselle, vaikken sitä itseni mielestä ole.
Tuntuu, että mulle valehdellaan. Valhe toisensa perään. Voiko kehenkään luottaa? ....
Tuntuu, että ma viedään jalkojen alta.
Tuntuu, että mua ei vaan nyt kaivata.
Pitäisi vaan osata päättää..
Ich lauf durch die Strassen
Durch die Wüsten
Bis zu dir
Wir schliessen unsern Pakt
Ich kämpf für dich und du für mich
Für immer C: Tokio Hotel - Kampf der Liebe
älä alennu moiseen, turhaan
älä alennu moiseen itsemurhaan
ei sille mitään voi jos elämä potkii päähän
sun pitää vaan taistella ja tänne jäädä
älä sano liian aikasin hyvästi
älä tee sitä sen takii et joku sut jätti
vaikka kuinka huonolt tuntuu älä tee sitä
älä tee sitä, älä tee sitä
Can somebody save me?
Cuz I’m thinking maybe
That you can take me piece by piece
Then you got your reasons
But I didn’t need them
And either way I’m on my knees yeah
You knew when I was wrong
You say that I’m deranged I can see that you’re uneasy and its not gonna change And no matter how far C: The All-American Rejects - Fallin Apart
Maailmaan, mä avaraan,
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
myös paikankin niin lämpöisen. Mikä ohjaa kohtaloa?Mikä on ollut ainiaan?
Maailmaan, mä avaraan
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
mi viepi ihmisen onnehen.
c: Belle & Sebastian - Lintu (Maailmaan avaraan)
Olen yksin huoneessani,
Istun lattialla
Ja mietin jospa vaikka jotain
Soittais kitaralla
En ulos mennä voi
Jo kaikki paikat kiinni meni
Jos jotain haluun puhuu
Täytyy puhuu itsekseni C: Ratsia - Yksin
Pian taas valot sammuu,
musiikki lakkaa taas jälleen liian aikaisin,
ja tie tyhjään kotiin,
on hiljainen aivan niin kuin eilenkin C: Neljä Ruusua - Yön yksinäinen
Ei, en voi olla näin heikko. Oikeasti, en voi. Mä meinasin alkaa itkemään koulussa, kun puhe oli ulkonäöstä.
Tuntuu kuin se olisi jotenkin tärkeämpi asia nykyään kuin ennen.
skesdcs en jaksa oikeasti. Tuntuu, että jyrääntyy kaikkien alle tai no, että siis.. sitä ei voi sanoilla kuvata tarpeeksi hyvin. Ja muutenkin asia on minulle vaikea käsitellä jopa mielikuvina.
Tapahtui kuitenkin eräs asia, joka sai minut uskomaan että minusta pidetään. Tai siis, että juuri hän pitää minusta.
Se, kun kerran toivoin sen olevan enemmän kuin kaverisuhde ja tein sen selväksi, muutamankin kerran. Njääh... en tiedä oliko se virhe.Kuitenkin tiedän, että hänen sydän kuuluu aina ja ikuisesti yhdelle ihmiselle.
Ja se ei tule muuttumaan.
Voisin kehua hänet maasta taivaisiin, mutta hän tulee kieltämään jokaikisen kohteliasuuden.
Kyllähän minäkin pidän.. tai no rakastan erästä ihmistä ja sydämeni kuuluu aina hänelle, vaikkei se vilkaisisikaan koskaan minua. Unelmat on sallittuja ja niiden toivoo aina toteutuvan.
Mun olo ei tänään ainakaan parantunut henkisesti, kun kuulin mitä kouluss oli tapahtunu.
Siis parhaan kaverini osalta tai niin.
dskofd onneks sill on kaikki varmaan nyt ihan hyvin, en mä muuta nyt osaiskaan toivoa.
Vittu mä vihaan niiden bilsan opettajaa, yht tyttöö vähän ja paria meidän luokan poikaa 8/
Mä en vittu haluu asuu Kuopiossa, ainut joka pitää mut täällä on CaB.
En haluu koskaan päästää siitä ihmisestä irti.
Uni ei vain millään meinannnut tulla
. Lähetin tekstiviestin eräälle henkilölle, tietämättä onko sen numero edes enää sama.
Ja umm.. mua edelleen ahistaa se koululääkäri, kun tuntuu että se alkaa mut tavattuaan ajatella
että oon ihan päästäni sekaisin.
Terkkari soittelee koko ajan mun äitille ja puhuu kaikest paskast ja en jaksa puhuu sen kaa.
Ja nään heti punasta kun nään sen.
Tällä hetkellä tämä asia on mun pahin ongelma!
Joo tänään sain koulussa hirveen tunnemyräkän.
Ensiksi tuli vihaisuus, sitten mustasukkaisuus/omistuksenhaluisuus ja sen jälkeen totaallinen romahdus > juokse vessaan ja itke murheesi pois.
Ei kuitenkaan onnistunu.
Ja kaikki vaan pakkautu ja kasaantu nyt tähän iltaan/yöhön.
Mä yritän nukkua, mut joku mun päässä huutaa, että älä.
Rikkoa tahdon tän sileän pinnan
Ja maksan siitä vaaditun hinnan
Ole rehellinen tämä yö
Ettei epävarmuus meitä syö C: Suvi Teräsniska - Kun mikään ei riitä
Tämän postauksen alkuun siis: - tämän blogin ei ole tarkoitus auttaa kenellekkään parempaa oloa, paitsi itselleni. Käsittelen tämän avulla tunteitani ja aistimuksia tekstin ja kuvien muodossa.
En ole mitenkään tai milläänlailla nykyään itsetuhoinen, vaikka siihen sävyyn saatan kirjoittaa ollessani surullinen, masentunut tai vihainen tai muuten vain sekaisin.
Joo mä en oo nyt pariin päivää oikein ollut itseni. Mun mieliala hyppelehtii enemmän kun koskaan ja luultavasti sen takia onnistun riitelee mun kavereiden kanssa.
Mä en tiedä miten kirjoittaisin...tai ylipäätään miten alkaisin selvitellä asioita itseni kanssa.
No siis tänään mä sain jonkun ihme kohtauksen siitä, että Juuna ja CaB jätti mut yksin. Tai no en mä ollut yksin, koska mun ympärillä oli muita mun kavereita.
Mutta siis mä luultavasti tulin vaan yli mustasukkaiseks ja en jaksanut enää olla iloinen. Kun ne tuli toisen kerran takas siihen paikkaan, mun olo oli taas jees, mut taas kun ne lähti... sit se kohtaus tuli. Mä lähdin siitä paikalta ja mä menin koulun tokaan kerrokseen. Etsin käsiini vessan ja menin istumaan... ja itkemään sinne.
Olin siellä jonkun aikaa. Juuna soitti, kun olin siellä. Sit se vaan oli ihan ilone ja kysy multa: "do you wanna play game" ja mä olin silleen: "ei" ja mua ei oikeesti kiinnostanu mitään ja halusin pois koulusta makaamaan vaan sängylle kotiin.
Vähän ennen tunnin alkua tulin sieltä pois ja Smilla huomas heti, ettei kaikki ollut ok.
Noo mä jatkoin kuitenkin olostani huolimatta koulussa oloa ja opiskelua.
Bilsan tunnin jälkeen mä olin vaan jossain ja en halunnu mennä ns. tartuttamaan huonoa oloani Juunaan ja CaBhen, vaikka ehkä tajuamattani olin sen tehnyt...ainakin Juunan tekstiviestejen perusteella.
Noo mut sit loppupäivä meni ihan hyvin.
Koulun jälkeen olin kotona. Jotenkin tämä kotona kykkiminen sai minun ajatukset rullaamaan 100x kertaisesti enemmän kuin normaalisti. Ja ajattelin aika paljon kaikkea negatiivistä.
Liittyen itseeni ja liittyen kavereihini. Suurin osa ajatuksista kyllä tällä kertaa kavereihin.
En oikeesti pidä siitä, että ne ajattelee itseään rumina...lihavina yms. negatiivisena. Enkä pidä siitä, että osat kärsivät muuten vain pahasta olosta, syynä esim. koulukiusaus erilaisuuden takia!
Joskus se heijastuu minuun ja alan ajatella itseäni hyödyttömänä turhana...huonona ihmisenä, joka ei osaa vain auttaa tai sanoa oikeita asioita sillon kuin pitäisi. Tai saada heidät uskomaan sitä asiaa, mikä on oikeasti totta. Mä olen väsynyt....