keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
tiistai 27. maaliskuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Mitä on rakkaus onko se turhaa
Onko se vain henkistä itsemurhaa
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa
Mitä on rakkaus onko se turhaa
Onko se vain henkistä itsemurhaa
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa
c: Mc Mane - Matti
Onko se vain henkistä itsemurhaa
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa
Mitä on rakkaus onko se turhaa
Onko se vain henkistä itsemurhaa
Kannattaako rakastua jos se aina satuttaa
c: Mc Mane - Matti
Mä olen ihastunut pitkästä aikaa ( viimeksi 2 vuotta sitten ihastuin johonkin poikaan näin, kun nyt)..samaan aikaan se on hyvä ja samaan aikaan se on huono. Se poika vain vei ujoudellaan ja olemisellaan ja jutuillaan ja käyttäytymisellään mun sydämen. Ja on se söpön näkönenkin <3
Se valvoi yön kanssani koneella, koska en saanut unta. Jutteli puhelimessa kanssani, kun en enää jaksanut tuijottaa tietokoneen ruutua. Ja se, että se polkupyöräili keskustaan VAIN nähdäkseen minut! Kukaan poika ole tehnyt niin minulle koskaan. Mä en mitenkään jaksa oottaa, että näen sitä taas. Ja että pääsen taas nojaa sen kylkeen ja suutelemaan sen pehmeitä ihania huulia. Ja katsomaan sen silmiä, joissa on sellainen jännä väri jota on vaikea sanoa >_< <3
Mä vaan... mä vaan olen niin ihastunut siihen. Enkä oikein tiiä mitä se ajattelee nykyään musta ja miten... äää mutta niin... toivon, etten mokannut hirveesti kun olin sen kaa.
mä haluan sen pojan....
lauantai 24. maaliskuuta 2012
teidän ei enää tarvii
Sanokaa suoraan, että teitä vituttaa tää mun olemus. Se, että mä osaan kaiken kääntää aina omaksi viakseni vaikkeise olis. Mä aina osaan syyttää itseäni.Sanotte aina, että joo olen sun tukena aina. Ei se mene niin, ette kuitenkaan oo. Lopuks teillä menee hermot ja sitten te olette silleen: "hankkiudu hoitoon"
Viimeks tänään sain kuulla: "sä taas stressaat liikaa" enemmältä, kun viideltä ihmiseltä.
AAA MÄ en todellakaan kestä.
Viimeks tänään sain kuulla: "sä taas stressaat liikaa" enemmältä, kun viideltä ihmiseltä.
AAA MÄ en todellakaan kestä.
Pohdiskelua naisellisuudesta
Kyllä nämä luo naiseen itsevarmuutta, ja siitä ei mihinkään pääse.
naisellisuus &sisäinen naisellisuus
seksikkyys
rinnat
Sisäinen naisellisuus & naisellisuus...se vaan ei tule kaikilta suoraan ja jotkut, kuten minä... en edes koe olevani "kunnon nainen". Olen ehkä poikamainen tyttö nykyään. En sano olevani siihen täysin tyytymätön tai täysin tyytyväinenkään.
Nuorempana koin olevani tätä sukupuolta mihin synnyin ja olin ns. naisellinen. Tykkäsin pitää kireitä vaatteita, meikata, laittaa hiuksia, shoppailla vaatteita ja koruja. Nykyään kaikki on toisin, koska teen noita kaikkia yhä vähemmän ja vähemmän. Kireät vaatteet ahdistaa ja monelle kaverilleni olen sanonut "purskahtavani" itkuun, jos joskus joutuisin lähtemään kouluun ilman minun isoja vaatteita. Ensimmäiseksi, se ei olisi YHTÄÄN minua ja haluan säilyttää oman lookkini. Toiseksi minua ahdistaisi ja minusta tuntuisi, että jokainen katselisi minua päästä varpaisiin arvostelevasti ja nauraisi ulkomuodolleni ja saisin kuulla, että minusta olisi tullut nainen. Kolmas syy olisi, että aina kun katsoisin peiliin... en olisi tyytyväinen siihen mitä näen. En näkisi itseäni, vaan jonkun kummajaisen kireissä vaatteissa, hiukset laitettu ja naama meikattuna.
Moni nyt luulisi, että käytän isoja vaatteitani piilottaakseni itseni niihin. Sekään ei vaan mene niin, minä OIKEASTI pidän niistä.
Naiset/tytöt ovat kaikki niin erilaisia. Henkisesti ja ulkoisesti. En halua yleistää, mutta miesten pitäisi oikeasti alkaa hieman ymmärtää heitä. Miehet eivät saisi yleistää, että jokainen toista sukupuolta oleva ajattelee samalla tavalla tai pitää samoista asioista.
Tuleeko naisen seksikkyys ulkonäöstä? .... tuleeko se todellakin vain siitä?
Näkevätkö ihmiset naisissa muutakin, kun ulkonäön?
Ymmärrän täysin ns. lautarintanaisia.. Eli asia ei ole väen vängällä niin, että sen kun vaan hyväksyt pienet rintasi, kyllä se siitä. Rinnat tosiaan voivat olla erittäin tärkeä naiselliseksi kokemisen asia ihmiselle itselleen. Ne voivat vaikuttaa paljonkin naisen itsevarmuuteen. Se on heidän oma asiansa, jos he haluavat tehdä asialle jotain. Ulkoisilla asioillakin on valitettavasti elämässä merkitystä, vaikkakaan ne eivät ole maailman tärkein asia. Asia liittyy omaan persoonallisuuteen ja on mahdollista, että ihminen ei yksinkertaisesti koe itseään naiseksi pienillä rinnoilla ja silloin on ihan ok, että yrittää tehdä jotain asian eteen.
Itsellä oli ennen isommat rinnat, mutta sitten erään lääkityksen mukana ne pienenivät paljonkin. Kun omistin isommat rinnat monet pojat kiinnittivät huomiota minuun ja suhde miehiin on varmaan osittain rintojeni vuoksi ollut aina tasapainoinen. Nykyään omistan pienet rinnat, joihin olen itse suht.tyytyväinen (joskus silloin tällöin kyllä haluaisin niiden olevan isommat). Pojat eivät huomaa minua ja katsovat minun olevan jätkä missä muutkin. Pienissä rinnoissa on hyvätkin puolet, esim. koska ne eivät ole yleensä tiellä ja eivät aiheuta selkäkipuja. Ne eivät myöskään ala roikkua yhtä aikaisin kuin isot ja näyttävät hyvältä esim. lappubikineissä ;)
Saanen kuitenkin painoittaa, että: naisissa on sitä paitsi muutakin kuin rinnat; pää, aivot, mieli, sydän, sielu ...
Kaikki naiset muistakaa: Ei rintojen koolla saa olla merkitystä, jos kyseessä on tosi rakkaus! Te olette juuri täydellisiä sellaisena kuin olette. Teidän ei tarvitse muuttaa itseänne miehen mieleiseksi, jos hänkään ei ole valmis uhraamaan melkein mitään sinun vuoksesi.
naisellisuus &sisäinen naisellisuus
seksikkyys
rinnat
Sisäinen naisellisuus & naisellisuus...se vaan ei tule kaikilta suoraan ja jotkut, kuten minä... en edes koe olevani "kunnon nainen". Olen ehkä poikamainen tyttö nykyään. En sano olevani siihen täysin tyytymätön tai täysin tyytyväinenkään.
Nuorempana koin olevani tätä sukupuolta mihin synnyin ja olin ns. naisellinen. Tykkäsin pitää kireitä vaatteita, meikata, laittaa hiuksia, shoppailla vaatteita ja koruja. Nykyään kaikki on toisin, koska teen noita kaikkia yhä vähemmän ja vähemmän. Kireät vaatteet ahdistaa ja monelle kaverilleni olen sanonut "purskahtavani" itkuun, jos joskus joutuisin lähtemään kouluun ilman minun isoja vaatteita. Ensimmäiseksi, se ei olisi YHTÄÄN minua ja haluan säilyttää oman lookkini. Toiseksi minua ahdistaisi ja minusta tuntuisi, että jokainen katselisi minua päästä varpaisiin arvostelevasti ja nauraisi ulkomuodolleni ja saisin kuulla, että minusta olisi tullut nainen. Kolmas syy olisi, että aina kun katsoisin peiliin... en olisi tyytyväinen siihen mitä näen. En näkisi itseäni, vaan jonkun kummajaisen kireissä vaatteissa, hiukset laitettu ja naama meikattuna.
Moni nyt luulisi, että käytän isoja vaatteitani piilottaakseni itseni niihin. Sekään ei vaan mene niin, minä OIKEASTI pidän niistä.
Naiset/tytöt ovat kaikki niin erilaisia. Henkisesti ja ulkoisesti. En halua yleistää, mutta miesten pitäisi oikeasti alkaa hieman ymmärtää heitä. Miehet eivät saisi yleistää, että jokainen toista sukupuolta oleva ajattelee samalla tavalla tai pitää samoista asioista.
Tuleeko naisen seksikkyys ulkonäöstä? .... tuleeko se todellakin vain siitä?
Näkevätkö ihmiset naisissa muutakin, kun ulkonäön?
Ymmärrän täysin ns. lautarintanaisia.. Eli asia ei ole väen vängällä niin, että sen kun vaan hyväksyt pienet rintasi, kyllä se siitä. Rinnat tosiaan voivat olla erittäin tärkeä naiselliseksi kokemisen asia ihmiselle itselleen. Ne voivat vaikuttaa paljonkin naisen itsevarmuuteen. Se on heidän oma asiansa, jos he haluavat tehdä asialle jotain. Ulkoisilla asioillakin on valitettavasti elämässä merkitystä, vaikkakaan ne eivät ole maailman tärkein asia. Asia liittyy omaan persoonallisuuteen ja on mahdollista, että ihminen ei yksinkertaisesti koe itseään naiseksi pienillä rinnoilla ja silloin on ihan ok, että yrittää tehdä jotain asian eteen.
Itsellä oli ennen isommat rinnat, mutta sitten erään lääkityksen mukana ne pienenivät paljonkin. Kun omistin isommat rinnat monet pojat kiinnittivät huomiota minuun ja suhde miehiin on varmaan osittain rintojeni vuoksi ollut aina tasapainoinen. Nykyään omistan pienet rinnat, joihin olen itse suht.tyytyväinen (joskus silloin tällöin kyllä haluaisin niiden olevan isommat). Pojat eivät huomaa minua ja katsovat minun olevan jätkä missä muutkin. Pienissä rinnoissa on hyvätkin puolet, esim. koska ne eivät ole yleensä tiellä ja eivät aiheuta selkäkipuja. Ne eivät myöskään ala roikkua yhtä aikaisin kuin isot ja näyttävät hyvältä esim. lappubikineissä ;)
Saanen kuitenkin painoittaa, että: naisissa on sitä paitsi muutakin kuin rinnat; pää, aivot, mieli, sydän, sielu ...
Kaikki naiset muistakaa: Ei rintojen koolla saa olla merkitystä, jos kyseessä on tosi rakkaus! Te olette juuri täydellisiä sellaisena kuin olette. Teidän ei tarvitse muuttaa itseänne miehen mieleiseksi, jos hänkään ei ole valmis uhraamaan melkein mitään sinun vuoksesi.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Explode the world
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
C: Irina - Pokka
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti,
Miten paljon sä haavoitit,
Ja miten kerran toisensa
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidätsä mua tyhmänä,
Jolla ei oo väliä?
Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä?
C: Irina - Pokka
Avautumista
Miksi perustin tämän blogin? Miksi samanlaisen, joita jo netti pursuaa jo?
Itsetuhoisten, syömishäiriöisten, masentuneiden yms. nuorien blogeja kyllä löytyy ja paljon. Ne, jotka käsittelevät itseinhoa, surua ja kuolemaa.... ne ovat niin surullisia, siksi en ymmärrä miksi minulla on tässäkin blogissa lukijoita. Enkä ymmärrä itseäni, kun sanon joskus kavereilleni: "kato siitä mun angstiblogista", kun voisin kertoa tarkemminkin...en vain osaa, olen pahoillani.
Sulkeudun yhä enemmän omaan maailmaani. Toisaalta olen nauttinut, ettei ole tarvinnut mennä kouluun. Ei tarvitse nähä paljon ihmisiä, kun istuu vain kotona. Jotenkin minua vain ahdistaa olla siellä ja harva huomaa sitä oikeasti. En osaa täysin määrittää mistä ahdistukseni johtuu, mutta yksi syy on ainakin: - minun pitää "varoa" mitä sanon. En vain voi huutaa/raivota siellä, jos tulee paha olo. En vaan voi olla ja tuijottaa seinää, kaikki alkaa kysellä "mikä on" tai sitten käy sen vastakohta: "mitä se nyt taas angstaa" "vitun angstaaja" "hanki elämä" "aina se valittaa, että sen asiat on huonosti vaikka ne on hyvin verratuna vaikka (jonkun ihmisen nimi) sen elämään", "se ajattelee, että sill on asiat huonommin kun on"
Se satuttaa ja suututtaa, kun mua vertaillaan toisiin henkisesti sekä fyysisesti. Enkö mä ole hyvä tälläisenä, kun olen? Sitäkö mulle yritetään selittää, mutta ns. piilovittuilulla?
Mä en vain enää jaksas tätä esittämistä, että mull on hyvä olla. Mä tarviin jonkun, joka pelastaa mut tältä ololta. Mä tarviin iloisen.. oikeasti onnellisen ihmisen mun elämään ja halaamaan ja lohduttaa, kun mulla on paska olo. Ihmisen, joka jaksaa mua vaikka olisin vittumainen. Se on liikaa pyydetty, mut sellaisen mä vaan tarviisin sen. Toisaalta se ei saisi myöskään ottaa kaikkea mitä sanon niin täysin itseensä.
Asiasta puhuttaessa, siis minun masentuneisuudesta/surullisuudesta...moni on vaan todella vaivautuneita. Koen, että nyt olen lähtenyt lipsumaan huonompaan suuntaan elämässäni. Se miksi teen blogia tai kirjoitan tunteistani näin johtuu siitä, että halua oppia ilmaisemaan tunteitani tekstinmuodossa. Avautua jotenkin uudella tavalla rasittamatta toisia liikaa ja niin.
LÄHEISENI/KAVERIT/YSTÄVÄT/TUTUT/RAKKAAT&TÄRKEÄT:
-He eivät oikeasti halua tietää, ettei heille tule paha mieli/ahdistus/ ym. epätoivottava tunne. Tai heitä ei oikeasti kiinnosta minun elämä NIIN paljoa.
-Eivät halua kuulla tästä, koska eivät tiedä: - mitä tehdä/miten auttaa minua.
-En halua satuttaa heitä näillä asioilla. Tiedän olevani kamala ihminen. Ja tiedän, että kertominen satuttaa enemmän. En vaa osaa/voi kertoa, vaikka olisi niitä kuuntelijoita ainakin kuorallinen.
Itsetuhoisten, syömishäiriöisten, masentuneiden yms. nuorien blogeja kyllä löytyy ja paljon. Ne, jotka käsittelevät itseinhoa, surua ja kuolemaa.... ne ovat niin surullisia, siksi en ymmärrä miksi minulla on tässäkin blogissa lukijoita. Enkä ymmärrä itseäni, kun sanon joskus kavereilleni: "kato siitä mun angstiblogista", kun voisin kertoa tarkemminkin...en vain osaa, olen pahoillani.
Sulkeudun yhä enemmän omaan maailmaani. Toisaalta olen nauttinut, ettei ole tarvinnut mennä kouluun. Ei tarvitse nähä paljon ihmisiä, kun istuu vain kotona. Jotenkin minua vain ahdistaa olla siellä ja harva huomaa sitä oikeasti. En osaa täysin määrittää mistä ahdistukseni johtuu, mutta yksi syy on ainakin: - minun pitää "varoa" mitä sanon. En vain voi huutaa/raivota siellä, jos tulee paha olo. En vaan voi olla ja tuijottaa seinää, kaikki alkaa kysellä "mikä on" tai sitten käy sen vastakohta: "mitä se nyt taas angstaa" "vitun angstaaja" "hanki elämä" "aina se valittaa, että sen asiat on huonosti vaikka ne on hyvin verratuna vaikka (jonkun ihmisen nimi) sen elämään", "se ajattelee, että sill on asiat huonommin kun on"
Se satuttaa ja suututtaa, kun mua vertaillaan toisiin henkisesti sekä fyysisesti. Enkö mä ole hyvä tälläisenä, kun olen? Sitäkö mulle yritetään selittää, mutta ns. piilovittuilulla?
Mä en vain enää jaksas tätä esittämistä, että mull on hyvä olla. Mä tarviin jonkun, joka pelastaa mut tältä ololta. Mä tarviin iloisen.. oikeasti onnellisen ihmisen mun elämään ja halaamaan ja lohduttaa, kun mulla on paska olo. Ihmisen, joka jaksaa mua vaikka olisin vittumainen. Se on liikaa pyydetty, mut sellaisen mä vaan tarviisin sen. Toisaalta se ei saisi myöskään ottaa kaikkea mitä sanon niin täysin itseensä.
Asiasta puhuttaessa, siis minun masentuneisuudesta/surullisuudesta...moni on vaan todella vaivautuneita. Koen, että nyt olen lähtenyt lipsumaan huonompaan suuntaan elämässäni. Se miksi teen blogia tai kirjoitan tunteistani näin johtuu siitä, että halua oppia ilmaisemaan tunteitani tekstinmuodossa. Avautua jotenkin uudella tavalla rasittamatta toisia liikaa ja niin.
LÄHEISENI/KAVERIT/YSTÄVÄT/TUTUT/RAKKAAT&TÄRKEÄT:
-He eivät oikeasti halua tietää, ettei heille tule paha mieli/ahdistus/ ym. epätoivottava tunne. Tai heitä ei oikeasti kiinnosta minun elämä NIIN paljoa.
-Eivät halua kuulla tästä, koska eivät tiedä: - mitä tehdä/miten auttaa minua.
-En halua satuttaa heitä näillä asioilla. Tiedän olevani kamala ihminen. Ja tiedän, että kertominen satuttaa enemmän. En vaa osaa/voi kertoa, vaikka olisi niitä kuuntelijoita ainakin kuorallinen.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Wish that I could be happy
But I am not. I liked to be. I will be. But not in this case. Not in this place. Not now, maybe tomorrow, our just some other day.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
I'm sinkin, I'm sinking, from you
You brake the ice when you speak
With every breath you take
You save me
I know that one day
We'll meet again
Try to go on as long as you can
and when the ocean brakes apart
I'll be with you
C: Tokio Hotel - Sacred
With every breath you take
You save me
I know that one day
We'll meet again
Try to go on as long as you can
and when the ocean brakes apart
I'll be with you
C: Tokio Hotel - Sacred
maanantai 19. maaliskuuta 2012
With you or without you
Vihaan sitä, etten osaa nauttia elämästä. Ja samalla poden helvetin huonoa omatuntoa siitä etten "elä jokaista päivää kuin se olisi viimeinen".
Ootan että palkka tulee töistä ja pääsisin ostamaan jotain kivaa itselleni ja kavereilleni. Tuntuu, että hukutan pahan oloni materialismiin.
Tää tuntuu erilaiselta kuin ennen.... siis ylipäätään mun elämä. Haluaisin omistaa itseni jollekin ihmiselle täysin ja nautti olostani, että joku tahtoo minut. Toisaalta en halua uhrata vapauttani ja sitä, että voin tehdä itse päätökset. Ja olla kenen kanssa tahansa.
ei ole sanoja kertomaan kuinka tyhjältä minusta tuntuu. ei ole sanoja oikeastaan koko olotilaani. voisinpa vain olla onnellinen. mulla olis kova tarve päästä johonkin selvittämään mun pää ja mun elämä ja ennen kaikkea mun tunteet.
Moni sanoo, että mä oikeesti tarvitsen apua. No mun oma käsitys on se ettei ketään psykologia tai niitä kallonkutistaja kiinnosta oikeesti vittuukaa mun elämä. Tää päivä meni taas vituiks, mut se ei varmaa ollu mikään yllätys. Haluisin vaan nukkua, sillon mun ei tarvitse tuntea mitään.. Enkä oikeesti jaksa tehä mitään, koska mull on kipeä olo jälleen.
Ootan että palkka tulee töistä ja pääsisin ostamaan jotain kivaa itselleni ja kavereilleni. Tuntuu, että hukutan pahan oloni materialismiin.
Tää tuntuu erilaiselta kuin ennen.... siis ylipäätään mun elämä. Haluaisin omistaa itseni jollekin ihmiselle täysin ja nautti olostani, että joku tahtoo minut. Toisaalta en halua uhrata vapauttani ja sitä, että voin tehdä itse päätökset. Ja olla kenen kanssa tahansa.
ei ole sanoja kertomaan kuinka tyhjältä minusta tuntuu. ei ole sanoja oikeastaan koko olotilaani. voisinpa vain olla onnellinen. mulla olis kova tarve päästä johonkin selvittämään mun pää ja mun elämä ja ennen kaikkea mun tunteet.
Moni sanoo, että mä oikeesti tarvitsen apua. No mun oma käsitys on se ettei ketään psykologia tai niitä kallonkutistaja kiinnosta oikeesti vittuukaa mun elämä. Tää päivä meni taas vituiks, mut se ei varmaa ollu mikään yllätys. Haluisin vaan nukkua, sillon mun ei tarvitse tuntea mitään.. Enkä oikeesti jaksa tehä mitään, koska mull on kipeä olo jälleen.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
All of the little or big lights, shut them or leave them
Valon pilkahduksia pimeässä, tätäkö se elämä tosiaan on? Mua on sanottu tasapainoiseks ihmiseks ja en suostu uskoo tätäkään. Ajattelen sairaasti, tunnen tavallaan itseni sairaaksi. Mun päässä on joku tyyppi, joka huutaa "HURRAA" kun teen jotain väärin. Kun teen semmosta mikä ei oikeasti ole hyväksi.
Mulla tavallaan oli ihan jees päivä. Mua jälleen vaan ahisti elämä ja osittain edelleen se koulu-uinti (no onneks oli yläasteen viimenen ja toisaalta sekin meni hyvin ja mulla oli ihan hauskaa ja nauroin oikeesti). "No jos kerran hukkuu, eipä tarvii hukkuu uudelleen"
Tässä illasta olen miettinyt, vaikka mitä. Eniten ehkä sitä, mitä juttelin isän kanssa puhelimessa. Se liittyi niin paljon mun tulevaisuuteen, etten tiiä nyt mitä tehdä. Kesäloman jälkeen aloitan uuden koulun, kovemman koulun. Kaksoistutkinto odottaa ja en ole enää yhtään niin varma olenko valmis siihen. Muhun ei uskota, mua ei tueta. Isä sanoi, ettei musta oo siihen. En tiedä minne se olis mua sitten tunkemassa ja valitin sille, että jos mä en pääse opiskelemaan sinne minne haluan mä masennun entisestään. Tuntuu, että oon aikaansaamato ja en osaa selvittää asiaa sen kanssa ainakaan tässä mielentilassa.
Mä olen miettinyt mun tulevaisuutta ja olen tullut jo päätökseen, että se minne olen hakemassa on se oikea paikka mulle.
Liikaa asioita oikeasti mitä mä haluaisin. En tuu kuitenkaan saamaan niitä. Suurin asia minkä haluaisin tällä hetkellä on, että kaikki mun kaverit olis terveitä... ees jotenkin jossain määrissä. Mä toivon, että ne jaksaa yrittää enemmän kun minä. Mä todellakin toivon, että ne osais elää paremmin, kun minä. Ja ei ajattelis niin sairaasti, kun minä.
Mulla on papereita, vaikka minkälaisia. Kaikki niistä on sellasii lähes yhtä arvottomii ja merkityksettömii tällä hetkellä. Löytyy vaikka mitä mielenterveydestä lääkäreiden papereihin.
Toisaalta kerran erehtyessäni lukemaan niitä aloin tajuta kuinka sairas olin ennen, puhuin vain kuolemasta suurimmassa osassa niissä. Toisaalta en ole paljastanut niille psykoille mitään oikeasta ajatusmaailmastani, siitä millaisena näen tämän maailman. Inhoan sitä kuvaa minkä olen saanut maailmasta, se voi olla vääristynyt tai sitten mä näen vaan sen totuuden siitä. Sit oon rikki osittain tästäkin. Tajusin sen pari päivää sitten.
Jos jään murehtimaan ja miettimään liikaa elämääni, en tule selviämään tästä millään. Mun pitäis osata siirtää kaikki huonot asiat sivulle ja keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka on hyvin.
On this bed I lay
Losing everything
I can see my life passing me by
Was it all too much
Or just not enough
Wake me up, I'm living a nightmare
I will not die, I'll wait here for you
I feel alive, when you're beside me
I will not die, I'll wait here for you
In my time of dying
C: Three Days Grace - Time of Dying
Mulla tavallaan oli ihan jees päivä. Mua jälleen vaan ahisti elämä ja osittain edelleen se koulu-uinti (no onneks oli yläasteen viimenen ja toisaalta sekin meni hyvin ja mulla oli ihan hauskaa ja nauroin oikeesti). "No jos kerran hukkuu, eipä tarvii hukkuu uudelleen"Tässä illasta olen miettinyt, vaikka mitä. Eniten ehkä sitä, mitä juttelin isän kanssa puhelimessa. Se liittyi niin paljon mun tulevaisuuteen, etten tiiä nyt mitä tehdä. Kesäloman jälkeen aloitan uuden koulun, kovemman koulun. Kaksoistutkinto odottaa ja en ole enää yhtään niin varma olenko valmis siihen. Muhun ei uskota, mua ei tueta. Isä sanoi, ettei musta oo siihen. En tiedä minne se olis mua sitten tunkemassa ja valitin sille, että jos mä en pääse opiskelemaan sinne minne haluan mä masennun entisestään. Tuntuu, että oon aikaansaamato ja en osaa selvittää asiaa sen kanssa ainakaan tässä mielentilassa.
Mä olen miettinyt mun tulevaisuutta ja olen tullut jo päätökseen, että se minne olen hakemassa on se oikea paikka mulle.
Liikaa asioita oikeasti mitä mä haluaisin. En tuu kuitenkaan saamaan niitä. Suurin asia minkä haluaisin tällä hetkellä on, että kaikki mun kaverit olis terveitä... ees jotenkin jossain määrissä. Mä toivon, että ne jaksaa yrittää enemmän kun minä. Mä todellakin toivon, että ne osais elää paremmin, kun minä. Ja ei ajattelis niin sairaasti, kun minä.
Mulla on papereita, vaikka minkälaisia. Kaikki niistä on sellasii lähes yhtä arvottomii ja merkityksettömii tällä hetkellä. Löytyy vaikka mitä mielenterveydestä lääkäreiden papereihin.
Toisaalta kerran erehtyessäni lukemaan niitä aloin tajuta kuinka sairas olin ennen, puhuin vain kuolemasta suurimmassa osassa niissä. Toisaalta en ole paljastanut niille psykoille mitään oikeasta ajatusmaailmastani, siitä millaisena näen tämän maailman. Inhoan sitä kuvaa minkä olen saanut maailmasta, se voi olla vääristynyt tai sitten mä näen vaan sen totuuden siitä. Sit oon rikki osittain tästäkin. Tajusin sen pari päivää sitten.
Jos jään murehtimaan ja miettimään liikaa elämääni, en tule selviämään tästä millään. Mun pitäis osata siirtää kaikki huonot asiat sivulle ja keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka on hyvin.
On this bed I lay
Losing everything
I can see my life passing me by
Was it all too much
Or just not enough
Wake me up, I'm living a nightmare
I will not die, I'll wait here for you
I feel alive, when you're beside me
I will not die, I'll wait here for you
In my time of dying
C: Three Days Grace - Time of Dying
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Kaikki on aivan liian isoa.
Happiness - Olin mä tänään ihan onnellinen ja tavallaan aika imarreltu. Eräs henkilö sanoi, että olen hyvä tälläisenä. Voisinpa vain uskoa tätä...edes kerran elämässäni.
Hän sanoi myös, että voisi viedä minut jossain vaiheessa leffaan (vain minä ja hän) ja sulin ajatukselle. Kukaan ei ollut vienyt ennen minua leffaan OMASTA pyynnöstä. Siinä kävi niin, että ehdottanut olin ja omilla rahoilla oman lippuni aina maksanut. Myös se kuinka hän kehui minut päästä varpaisiin ja silitteli hiuksiani oli aika söpöä :3
Depression: - Koulussa huomenna uintia. Jotenkin tuntuu, että kaikki katselevat minua ilkeästi ja ilkkuvat perääni ulkonäön takia. Näin ympärilläni niin kauniita tyttöjä + tietenkin kaverini ja saan itseni häpeämään itseäni. Kuulen jo päässäni ikuiset haukkumiset ja nauramiset, joita olen kuunnellut 3lk. lähtien. Tuntuu tosi säälittävälle, mutten voi sille mitään. Mä en vaan ole yhtä hyvä, kun ne muut.
Mua ahistaa, kun en ees oikeesti osaa uida!!Haluaisin lintsata, mutta haluan myös päihittää itseni ja vaikka ottaa ne haukut ja kaikki vastaan. Itken sitten jälkeen päin, että suostuin tähän.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
lauantai 10. maaliskuuta 2012
I feel a lot, I have words in my head (my mouth won't speak them)
Minua uhkaillaan laitoksella, psykologeilla... kaikella sellaisella mitä en halua enää kokea koskaan elämässäni.
Suljettu osasto..., joka sinne joutuu vastoin tahtoaan, ja sille joka siellä käy vierailemassa, se on todella ahdistava paikka. En halua olla paha. En halua, että ystäväni joutuisivat käymään katsomassa minua siellä ja kuulisin heiltä suruja siitä ja saisin sääliä (mitä siinä vaiheessa en kaipaisi).
Mutta mä en aijo joutua tuonne.Haluan voittaa sen, joka murentaa mun elämää sisältä päin, tahdon valoon.
Suljettu osasto..., joka sinne joutuu vastoin tahtoaan, ja sille joka siellä käy vierailemassa, se on todella ahdistava paikka. En halua olla paha. En halua, että ystäväni joutuisivat käymään katsomassa minua siellä ja kuulisin heiltä suruja siitä ja saisin sääliä (mitä siinä vaiheessa en kaipaisi).
Mutta mä en aijo joutua tuonne.Haluan voittaa sen, joka murentaa mun elämää sisältä päin, tahdon valoon.
Voinko halata maailmaa seistä sen suojana Jos olen pelkkää tuulta miten voin halata maailmaa?
Voinko heittäytyä luodin eteen omaisteni tähden, vai läpäiseekö luoti minut, kuin silkkipaperin?
Muutunko näkymättömäksi sen sijaan, että saisin ääneni kuuluville?
Voinko heittäytyä luodin eteen omaisteni tähden, vai läpäiseekö luoti minut, kuin silkkipaperin?
Muutunko näkymättömäksi sen sijaan, että saisin ääneni kuuluville?
perjantai 9. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
Oh boy!
It's like I checked into rehab
And baby, you're my disease
It's like I checked into rehab
And baby, you're my disease
I gotta check into rehab
'Cause baby you're my disease
I gotta check into rehab
'Cause baby you're my disease
C: Rihanna - Rehab
And baby, you're my disease
It's like I checked into rehab
And baby, you're my disease
I gotta check into rehab
'Cause baby you're my disease
I gotta check into rehab
'Cause baby you're my disease
C: Rihanna - Rehab
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Sade piiskaa ikkunoita, vaikka aurinko paistaa
Life is like a masquerade. In dept to myself
but I can't pay. Soon I'll call it all a day, away
I've never felt what you call guilt
I still believe "Do what thou wilt"
My sorrow will destroy the world I've built
C: Edge of Sanity - Black Tears
but I can't pay. Soon I'll call it all a day, away
I've never felt what you call guilt
I still believe "Do what thou wilt"
My sorrow will destroy the world I've built
C: Edge of Sanity - Black Tears
Hating
Give me a reason to live
one more day
Let me just once more feel
your light through the rain
one more day
Let me just once more feel
your light through the rain
It feels that my love for you
is eternal, never-ending
but it seems that you're not receiving
what I have been sending
is eternal, never-ending
but it seems that you're not receiving
what I have been sending
tiistai 6. maaliskuuta 2012
I really hating my world
If it would make you comfortable,
I'd jump out of this tree,
Or maybe we could get married and be happy.
These few words could be the last we ever speakDo you think, maybe, you could love me or like me maybe?
Maybe you'd look at me, you'd talk to me,
We could marry, live in this tree.
But it's unlikely. You don't like me,and I don't like me, and it's unlikely
.C: Caugh in A Flood - I Hate Myself
I'd jump out of this tree,
Or maybe we could get married and be happy.
These few words could be the last we ever speakDo you think, maybe, you could love me or like me maybe?
Maybe you'd look at me, you'd talk to me,
We could marry, live in this tree.
But it's unlikely. You don't like me,and I don't like me, and it's unlikely
.C: Caugh in A Flood - I Hate Myself
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























