All of the little or big lights, shut them or leave them

Valon pilkahduksia pimeässä, tätäkö se elämä tosiaan on? Mua on sanottu tasapainoiseks ihmiseks ja en suostu uskoo tätäkään. Ajattelen sairaasti, tunnen tavallaan itseni sairaaksi. Mun päässä on joku tyyppi, joka huutaa "HURRAA" kun teen jotain väärin. Kun teen semmosta mikä ei oikeasti ole hyväksi.

Mulla tavallaan oli ihan jees päivä. Mua jälleen vaan ahisti elämä ja osittain edelleen se koulu-uinti (no onneks oli yläasteen viimenen ja toisaalta sekin meni hyvin ja mulla oli ihan hauskaa ja nauroin oikeesti). "No jos kerran hukkuu, eipä tarvii hukkuu uudelleen"

Tässä illasta olen miettinyt, vaikka mitä. Eniten ehkä sitä, mitä juttelin isän kanssa puhelimessa. Se liittyi niin paljon mun tulevaisuuteen, etten tiiä nyt mitä tehdä. Kesäloman jälkeen aloitan uuden koulun, kovemman koulun. Kaksoistutkinto odottaa ja en ole enää yhtään niin varma olenko valmis siihen. Muhun ei uskota, mua ei tueta. Isä sanoi, ettei musta oo siihen. En tiedä minne se olis mua sitten tunkemassa ja valitin sille, että jos mä en pääse opiskelemaan sinne minne haluan mä masennun entisestään. Tuntuu, että oon aikaansaamato ja en osaa selvittää asiaa sen kanssa ainakaan tässä mielentilassa.
Mä olen miettinyt mun tulevaisuutta ja olen tullut jo päätökseen, että se minne olen hakemassa on se oikea paikka mulle.
Liikaa asioita oikeasti mitä mä haluaisin. En tuu kuitenkaan saamaan niitä. Suurin asia minkä haluaisin tällä hetkellä on, että kaikki mun kaverit olis terveitä... ees jotenkin jossain määrissä. Mä toivon, että ne jaksaa yrittää enemmän kun minä. Mä todellakin toivon, että ne osais elää paremmin, kun minä. Ja ei ajattelis niin sairaasti, kun minä.

Mulla on papereita, vaikka minkälaisia. Kaikki niistä on sellasii lähes yhtä arvottomii ja merkityksettömii tällä hetkellä. Löytyy vaikka mitä mielenterveydestä lääkäreiden papereihin.
Toisaalta kerran erehtyessäni lukemaan niitä aloin tajuta kuinka sairas olin ennen, puhuin vain kuolemasta suurimmassa osassa niissä. Toisaalta en ole paljastanut niille psykoille mitään oikeasta ajatusmaailmastani, siitä millaisena näen tämän maailman. Inhoan sitä kuvaa minkä olen saanut maailmasta, se voi olla vääristynyt tai sitten mä näen vaan sen totuuden siitä. Sit oon rikki osittain tästäkin. Tajusin sen pari päivää sitten.
Jos jään murehtimaan ja miettimään liikaa elämääni, en tule selviämään tästä millään. Mun pitäis osata siirtää kaikki huonot asiat sivulle ja keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka on hyvin.

 
 

On this bed I lay
Losing everything
I can see my life passing me by
Was it all too much
Or just not enough
Wake me up, I'm living a nightmare

I will not die, I'll wait here for you
I feel alive, when you're beside me
I will not die, I'll wait here for you
In my time of dying
C: Three Days Grace - Time of Dying