Tomorrow is a new day

jsfhwoisdpvsd

et sä välitä, sua ei kiinnosta.
en usko mitä sä sanot, koska se on kuitenkin paskaa.
en voi luottaa suhun, koska et osaa pitää asioita omassa tiedossasi.
mä en oo heikko, mutten vahvakaan.
osaan silti jotenkin itsestäni huolehtia.
ei tarvii oikeesti olla tekemisissä mun kaa,
jos et osaa sanoo mitään positiivista musta.

I'm not proud of myself

And I'm so sick of love songs,
So tired of tears,
So done with wishing,

you were still here,
Said I'm so sick of love songs,
so sad and slow
So why can't I turn off the radio?
 C: Ne-Yo - So sick

Can't escape

 thrown away the key

If I would know...

I'm the devil who cries cause of people

Tänään taas sain vaihteeks tajuta, että minä olen tyhmä.
Se, että en oikeesti osaa hoitaa asioita niin kun pitäs.
Saan ihmiset vittuuntuneeks mulle ja saan muut itkemään tekosillani.
HAH, kaiken lisäksi itken itse enemmän ja ajattelen, ettei mun pitäs elää.
Oon satuttanut kuitenkin kaikkein pahiten mun parasta ystävää. En fyysisesti, vaan henkisesti. Ja musta tuntuu, että se on edelleen vihainen mulle. Ja syytäkin on olla.

Oon vaan niin paha ihminen. Ja kaikki "paska" mitä musta puhutaan, ei ees oo paskaa. Suoraan sanottuna siinä tulee suurimmaks osaks esille asioita, kuten;
1. "karo ei osaa mitään"
2. "karo on huono kaveri, koska valehtelee ja egoilee"
3. "karoon ei todellakaan voi luottaa, kun se kertoo asiat eteenpäin."
4. "karo on angstaava teinipaska"
Joo itse asiassa suurinosa on tossa totta. En silti ole halunnut valita tämmöistä tietä. En todellakaan. Eikä minulla ole ollut tarkoitus satutaa...teen sen silti jotenkin.

En kaipaa sääliä, en vaan tiedä miten elää.
Se pienikin onnenripe kuihtuu, ellen nää parin mulle tärkeän ihmisen olevan onnellinen ja hymyilevän.
Ei sen takia, että minä olisin asiasta onnellinen. VAAN että he itse olisivat OIKEASTI onnellisia. Mun onnellisuus on oikeasti kiinni toisten elämässä ja ääh. Niinhän se menee, oon huomannu sen. Eikä vuodet valehtele. En vaan jaksa vaihteeks tätä elämää ja mietin oikeesti kenelle voin kertoo asioistani ja kelle en.

On ehkä yksi ihminen, jolle voin kertoa ihan kaiken. Toisaalta tuntuu, etten osaa ilmaista hänelle kuinka tärkeä se on minulle kaikesta huolimatta. Ja se on  Ja en osaa kertoa, kuinka vihaan itseäni siltä osin miten olen satuttanut sitäkin ihmistä. Ja paljon. Tiedän sen.
Ja nyt musta tuntuu, että kun seurustelen.. että se jotenkin tuntis olonsa yksinäiseksi. No en mä tätäkään voi varmaks tietää, kun ei olla asiasta juteltu.
Näin sitä henkilöä tänään, iloiselle se vaikutti (minkä vuoksi mulla oli hyvä olo).
Ja awww se on niin söpö jajaja , jumaloin sitä oikeesti päästä varpaisiin. Ihan pienetkin asiat mitä se tekee vaikuttaa muhun joko positiivisesti tai negatiivisesti.

Mutta juu eei siitä sen enempää. Tärkeä havainto: Olen oikeasti alkanut angstata enemmän kuin ennen. Ehkä silläkin on joku tarkoitus tai voi olla, että se on minun uusin tapa purkaa pahaa oloani todella epäselvästi.

Not good enough

En usko että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroonkasvaneet.
Voidaanko määritellä rajaa sellaista
Kun hassusta tulee pelottavaa?
Ei saisi ajatella näin
Mut se ei oo ainoo mitä teen väärin.

 C: Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

Pää painuu, puut taipuu
Pelkään
Pääni pettää
Ilman sinua aina on hc-sää
Pää painuu, puut taipuu
Ikävöin niin että selkä pettää
Ilman sinua aina on hc-sää

C: Happoradio - Hc-Sää

Burn me, bury me.

Miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Elämä on peli, eikä mikään mulle riitä
C: Sana - Ette ymmärrä

Break me, come and take me.

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut
C: Johanna Kurkela - Riko minut

I'm sorry

Jälleen surullinen. Olen huomiohuora.. huomaan, että jos en saa huomiota, alan heti masentua. Jos en saa tarpeeksi purkaa itseäni, alan itkeä ja raivota. Tai sitten vain möksähdän.
Tänäänkin vähän aikaa sitten tiuskaisin aika pahasti... tai no en pahasti, mutta tympääntyneenä:
Kaveri: "Hyvää viikonloppua. Pidä hauskaa"
Minä: "En"
Kaveri: "Yritä edes"
Minä: "En"

Oon ihan saatanan katkera muutamasta asiasta ja parista, joita en osaa edes kontrolloida omissa aivoissani. Mun yks hyvä kaveri menee tänään bilettää eräälle mun kaverille (kun sill on synttärit)...
Tietysti mull on paha olo, kun en ite pääse sinne ja nyt kun tänään kuulin sinne menevän muitakin mun hyviä kavereita tuli vaan pahempi.
Niillä on hauskaa, toivotinkin: "pitäkää hauskaa myös mun puolesta".  JA oikeasti tarkoitinkin sitä, vaikka se tuntuu pahalle omalla oudolla tavallaan, jota luultavasti kukaan ei voi ymmärtää.
Mä itse lähden isälle (angstailemaan?) ja tulen sieltä lauantai-iltana, koska sunnuntaina menen kirkkoon klo 9-12.

Toinen katkeruutta aiheuttava oli se, että kun koulu loppu niin saatoin CaBn bussipysäkille. Okei ei siin mitään. Sit menin näkee mun tyttöystävää. Aluks luulin, että nään sitä silleen kahestaan. Sen jälkeen se kertookin, että mennään yhen sen kaverin (joka on mun tuttu) niin vaateostoksille. Tai kattelee vaatteita. Olin silleen, että "ok".
Jotenkin tunsin itseni ulkopuoliseks siinä ja olin vaan silleen, että "hmm..". Aika normaalisti yritin olla ja toisaalta pidätellä sitä pahaa oloa mikä mun sisällä kylpee.
Ei se paha olo täydellisesti johtunut vaan siitä mun tyttöystävästä, siitä etten saanut mielestäni tarpeeks huomiota ja niin... se johtu myös siitä, että sain alemmuuskompleksin siitä mun tutusta. Se vaan on niin nätti ja mä oon tämmönen, kun oon. Ja oli niitä muitakin syitä siinä vaihees, en nyt vaan muista enää

Valitan tässä just mun "suurista" ongelmista. Tiiän, että muilla on pahempii ongelmiiki.. paljonkin pahempii. Mä vaan olen varmaan normalia herkempi ihminen reagoimaan kaikkeen heti jotenkin negatiivisesti. Nytkin tuntuu, etten osaa elää hetkessä.

 

That was a lie too. All that you say is lie.

• Mä niin rakastaisin oikeasti kuulla asiat suoraan, enkä mutkien kautta.
  Mä niin toivoisin, että kukaan ei oikeesti jaksas välittää tavallaan onko mulla asiat hyvin vai huonosti kunhan niiden elämät menis hyvin.
• Mietin juuri oliko eräs ihminen oikeasti onnellinen ollessaan viimeksi minun kanssa vai ei?
  Ahdistaa, kun tuntuu etten pysty näkemään sen oikeita tunteita. Ja tuntuu, että siihen sattuu kuitenkin jossain pintaa syvemmällä.

"On mulla hyvä kaveri, kun kertoo mulle että on alottanut seurustelemaan"
- sarkasmia siis.
En oo tottunu siihen, että seurustelisin. En oo tottunu hehkuttaa mun suhteita heti, kun alotan ne.. en kenellekkään. Ainut kenelle kerroin asiasta ensimmäisenä, oli äitini. Nyt tänään uskalsin kertoa isälleni, joka on siis rasisti...se ei tuu koskaan hyväksyy asiaa. Ja tiesin sen.

Ennen etsin viat itsestäni ja muista. Nykyään vaan itsestäni. Ja sieltähän se suurin syy kaikkeen löytyy. En aijo liioitella, mutta minun vika on yleensä ollut välejen rikkoutuminen.

Haluaisin osata luottaa ihmisíin ja oikeasti kertoa mitä tunnen mun sisällä. En pysty siihen kuitenkaan, enkä halua vaikuttaa toisten silmissä masentuneelle.

Mulla oli tänään hyvä päivä, olin Caritan kanssa. Nyt jälkeenpäin ajateltuna mull oli hyvä olla, tietämättä miltä toisesta siis Caritasta tuntuu... joka ahistaa nyt. Enkä aijo kysyä asiasta, koska en halua suututtaa sitä. Tai antaa sen ymmärtää asioita väärin.
Kuten aina sanomisiani tai no tällä kertaa kirjoituksiani tulkitaan niin.
En osaa olla tarpeeksi selvä, enkä tällä hetkellä saa ees mistään tarpeeksi selvää.
Ja ai niin, ajattelin lopettaa tupakan täysin. Caritan takia. Että sen ei tarviis kärsii hengenahdistuksesta ja mä voisin ehkä saada siltä enemmän läheisyyttä, koska en haisis tupakalle.

Itken jälleen pahaan olooni. Syitä on tällä kertaa monia. Tuntuu, että ne "möröt" syövät mua henkisesti jälleen. Pää painaa miljoona kiloa, pitäs osata mennä nukkumaan... toisaalta en tahdo. En tahdo mennä näkemään unia siitä, kuinka jään taas yksin.
Kuinka kukaan ei välitä minusta ja kuinka minä olen se paska. Se, jota kaikki vihaavat ja kiertävät sen kuakaan jonkun syyn takia.

You're my leader

Relationship and don't know how to be in it.

Joo mä alotin seurustelemaan. Joo tänään. Se on minulle tavallaan uutta. Olen sitoutusmiskammoinen, silti aloitin seurustelemaan. Olenko hullu? Täysin seonnut?
Miten tämä tapahtui?! Onko tämä täysin mahdollista?
No mä mietin eilisyön melkein koko ajan näin:
"Parisuhde on vain sana"
"Mitäs jos en osaa olla tarpeeksi hyvä?"
"En kelpaa tälläisenä, kun olen"
"Se voiski onnistuu"
"Jos satutan sitä ihmistä..." Ja sen ihmisen sanoja tähän: "karo, älä viitti. se on sen ajan murhe, ei nykyhetkee"
Ja ejksgvwrsve, meni vähän yöunet pohdiskellessa ja näin.

En tiiä miten mun vanhemmat tän ottaa mut no vittu mulle on ihan sama periaatteessa mitä se ajattelee. mut toisaalt aijon puolustautuu sit sill mitä se on joskus sanonu mulle. Äiti sano mulle: "mä olen onnellinen ja iloinen, kun säkin olet. Olit sä sitten tytön tai pojan kanssa"
Ja uskon, että se ottaa tän hyvin. Jos ei niin eipä tavallaan ole minun ongelma.
Osille kavereille se, että seurustelen oli ihan shokki. Ne oli vaan, että: "KARO SITOUTUMISKAMMOINEN PUPPELI OOT ALKANU SEURUSTELEMAAN" "MITÄ HELVETTIÄÄ KARO, SEURUSTELETKO SÄ?" yms.

Forgotten child.

I'm not really worth it

En ymmärrä vieläkään miten eräs ihminen se vaan jaksaa sanoo mulle, että kuinka ihana oon. Kuinka se tarvii mua ja niin.
Toisaalt en ymmärrä miten se jaksaa elää tässä tilanteessa tai suhteessa missä ollaan.
Mä olen sitoutumiskammoinen paska ja tunnen koko ajan olevani jotenkin normaalia huonompi/rumempi/kamalampi/ilkeempi ihminen.

Päivä meni hyvin, kunnes tuli ilta. Jotenkin tää ilta laukasee mulle ihme masennuskohtaukset ja nytkin taas tunnesöin. Luulin päässeeni siitä eroon, mutta ei. Se tuli takaisin. Mä vielä otan kyllä itseäni niskata kiinni ja pääsen siitä eroon. Keinolla millä hyvänsä.
Mä lopetan sen. MÄ NIIN LOPETAN SEN.

1) Make a Decision
2) Emphasize the Positive
3) Redefine Perfect
4) And last "You are good enough"
5) Have a good life.

Tell me more than words

Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue et'
C: Apulanta - Syöpä

Sometimes u are happy, sometimes u wanna die.

Self-hating

Why Do I Can Be Normal And Have Sweet Dreams As All Most Everyone.

Eyes closed.

Välittääköhän eräs ihminen minusta? Se ei näy ulospäin mitenkään, silti vain toivon että välittää. Olenkohan minkään arvoinen hänelle? Emme koskaan pysty puhumaan asioista kunnolla.

Selviänköhän huomisen koittelemuksista? Tai no ylipäätään liikkunasta ja sitten kaikesta muusta mitä tulen kohtaamaan halusin tai en.


Pystynköhän hymyilemään huomenna? Jos asiat olisivat huomenna normaalisti ja hyvin, tuleekohan ne olemaan? Jostain syystä en jaksa aina uskoa tähän. Eikä se oo koskaan toteutunut vaikka se oliskin ainut mitä toivoin ja tulen toivomaan monen monta iltaa.

Pystynkö pidättelemään ja salaamaan kateuteni ja mustasukkaisuuttani? Nimittäin yksi ihminen herättää minussa sitä enemmän kuin kukaan muu.


Ahistaa uusi aamu, uusi aamun johon pitäisi jaksaa herätä, miksi herätä jos tulee paskaa niskaan?  - Todellakin toivon, että ei tule ja selviän siitä kunnialla.


Huolehdinko liikaa kaikesta? Mietinkö liikaa?  Siis ylipäätään kaikesta. Elämästä, kaverisuhteistani, tulevaisuudestani.

 

Sounds very weird

Mä en oikeesti tiiä mitä ajatella vaihteeks. Mun tunteet ja ajatukset kaikesta polkee tyhjää.
Ajattelen jälleen hirmu paljon asioita ja otan pienemmätkin negatiiviset asiat itteeni.
Tänään vedin raivarit siitä, että mua kehotettiin laittamaan imuri siivouskaappiin.
Vittuunnun itteeni. Tuntuu kuin mä en osais tehdä mitään toisten hyväks enkä ittenikään. Maailma vaan jatkaa kulkuaan ja minä en osaa sopeutua siihen. AAAA. Ahistan itte itseäni. Vihaan itseäni yli kaiken tällä hetkellä.

I'll scream till I'm bleeding
And I will crush through the ceiling
No you don't know
What I'm feeling
And that I'm dying
Trying, trying
C: Tokio Hotel - Screamin'

Niin avuton oloki kaiken lisäks. Kavereill on vaikeeta. NE ei kerro mulle, ne ei vaan luota muhun. Mä olen ihminen jolle ei voi kertoo mitään, kun petän aina kaikkien luottamuksen. Niinhän se menee, eikö niin?
EN edes ansaitse ensimmäistäkään uutta mahdollisuutta korjata asioita ja olen pilannut vaikka mitä. Ja tulen vielä pilaamaan koko elämäni aikana.
En kestä olla tällänen, että alan itkee pienestäkin asiasta ja huolehtii toistenkin elämistä. Mun pitäs alkaa elää omaa elämää ja olla välittämättä kaikista niin paljoo.
En vaan osaa, se on liian helppoa turvautua kaikkeen muuhun ja uskotella, että "kyll karo jaksat, jaksat vielä seuraavankin ja sitä seuraavan päivän, ei ne kritiikit ja ne kaada sua, oot puu ja ne kaikki muut on vaan tuulta, joka ei voi koskaan kaataa sua".
Pakko peittää oma epävarmuus kaikesta kuoren alle ja kuoresta tehtävä metallipanssari.
Se kuitenkin aina illan tullen pettää ja kaikki mitä mulle on sanottu kierii taas ajatuksiin.
Jopas oli sekavaa sontaa....ei mulla muuta tähän väliin oo enää sanottavaa, kun että tekee mieli nyt tupakkaa, mut sekin on pahasta ja en mee tupakalle.

Sick and tired

No warning of such a sad song

Of broken hearts

My dreams of fairy tales and fantasies, oh

Were torn apart

I lost my peace of mind

Somewhere along the way

I knew there comes a time

You'd hear me say

I'm sick and tired

of always being sick and tired
C: Anastacia - Sick and Tired

Reality hurts, so you...

I gave you everything to die with a smile
all you wanted was to live for a while
you took everything but it left you empty
you can't replace me, you can't.
C:  Scary kids scaring kids - Watch me bleed

Luin sen viimeisimmän blogimerkinnän, jossa hän kertoi heränneen todellisuuteen. Miten todellisuus sattuu...
Minulla on avuton olo. Pitkästä aikaa minua pelottaa. Pitkästä aikaa tunne, jota en voi kontrolloida tai piilottaa. Itken lähes haluamattani. Ei se itku auta tähänkään. En voi auttaa häntä yhtään tässä. Ainakin sille tuntuu. En osaa enää kontrolloida itseäni. Haluan tietää, onko se kaikki iloisuus ja kaikki se onnellisuus feikattua. Haluan tietää onko asiat oikeasti persiilleen vai hyvin. Mä haluan tukea ja olla sen kanssa. Olla sen kanssa kaikesta huolimatta, satutin mä itteeni tai en.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, sä voisit ymmärtää jo kuinka merkkaat mulle enemmän kun tiedätkään. Sä voisit jo tajuta, että oot mulle ollu jo pitkään se tärkein. Ja sen, etten mä oikeesti pystys luultavasti elämään ilman sua ja tuun roikkuu sussa niin kauan kun elän. Vaikkei kunnolla aina juteltaskaan tai nähtäs, sä olet silti se tärkein.

Tuntuu kuin sydän vuotaisi, siinä olisi reikä. Iso reikä ja veri valuisi kovaa vauhtia sydämestä ulos. Se eräs ihminen, no niinkun muutkin keistä olen nimettömänä kertonut on hyvin rakas minulle. Liian rakas. Tekisin mitä vain, että sillä olisi hyvä olla. Paskat minusta... en välitä mitä minulle käy. En halua, että hän joutuu kärsimään. En halua, että se masennuskierre alkaa taas. Pelottaa, että olen aiheuttamassa sen. Pelkää, että omalla olemisellani ja tekemisilläni saan hänet masentuneeksi. Kirjoitan miljoona anteeksipyyntöä, joissa pyydän kaiken maailman asioita anteeksi, saamatta kuitenkaan joihinkin vastausta, täysin selvää vastausta miten asiat ovat.


Annan sulle mitä vaan anteeks,
voit vaikka tappaa minut, se on ihan sama.
Kunhan vain voin olla jotenkin avuksi.
Tiedän ettet kaipaa sääliä tai muuta.
En vain voi olla välittämättä sinusta,
enkä myöskään tunteistasi.

Stupid shit

All I wanna do now is cry

My feelings are going crazy, for seriously

Vitutus; Mulla on tällä hetkellä pahemman kerran vitutus kiitos yhden ihmisen takia. Ihmisen, johon ns. tutustuin tänään ensimmäisen kerran. Aluks ajattelin, että jooh se on ihan jees, mutta nyt mua vaan vituttaa jo pienikin ajatuskin siitä ihmisestä. Ensinnäinkin se sai mulle aika tärkeen ihmisen vittuuntuu ja en oikeesti haluu, että se joutuu vaikeuksii tai vastuksiin kaikesta, mutta niin siinä kuulema kuitenkin jossain vaiheessa käy.
Vittuunnun tässä yhä pahemmin ja pahemmin mitä pitemmälle ilta menee. Oon sekaisin, kun en tiedä mitä ajatella ja tekee mieli hakata päätä seinään. Toisaalta, vaikka tekisin niin ei se asioita ainakaan parantaisi ja tuskin saisin paremman olon siitä.

Inho; Tätä maailmaa kohtaan. Tai no elämää. Miksi antaa elää sellaisen ihmisen, joka ei oikeasti halua. Miksi ihmiset ovat töykeitä ja jättävät toiset pulaan, vaikka olisi varaa auttaa. Ei näin. Olenko liian kiltti, kun annan asioita joskus liiankin helposti anteeksi. Katson monia asioita läpi sormien ja annan niiden satuttaa minua. Myötäilen toisten vastauksia, koska en jaksa riidellä.
Olen kuitenkin toista mieltä... valehtelen itse hiljaa itselleni mielessä ja uskottelen asioiden olevan toisen kuin ne on, että jaksan elää...siinä on minulle tarpeeksi iso syy inhota itseään.

En jaksa purkaa enää pahaa oloani, en mitenkään. En jaksa elää sen kanssa, mutta se on vain elettävä päivä päivältä. Aina jaksaa, uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.

Surullisuus; Kaipaan kuuntelijaa, mutten halua sitä loppujen lopuksi kuitenkaan. Tai sitten ehkä kaipaankin vain jonkun ihmisen läheisyyttä...En voi auttaa ketään tässä maailmassa ainakaan täysin. Se miten voin auttaa, on muutama prosenttia ja kaiken muun on lähdettävä itse avuntarvitsijasta. Tällä hetkellä tekisin parin kaverini takia mitä vain, että heillä olisi hyvä olla.
Toivon, että olen saanut erään ihmisen tajuavan elämän olevan sivuraiteilla. Ja että vielä on mahdollissta parantua...siis jos hän haluaa. Mielialavaihteluni haittaavat tällä hetkellä elämääni, äsken olin ihan suht. iloinen, mutta nyt olen masentunut ja haluan vain maata sängyn pohjalla, liikkumatta, unohtua sinne. Jos vaikka niin kävisi, tuskin kukaan muistaisi minua.
Maailmassa on liikaa surua ja siihen jää koukkuun. Ja siihen tottuu, kun tarpeeksi sitä kestää t

...miten kaikki nämä liittyvät liian helposti toisiinsa ja tulevat vielä samaan aikaan esille.
Ainut miten saan tän päästäni on purkaa se kirjoitukseksi. Sanoiksi. Eivätkä nekään sano kaikkea.

Wasted rose, deadly poison

And when it all ends.
It's like a little rains.
I rather lay down and die.
And feel like a fool.
If I'm right, I'm satisfied.
C: Doom Unit - Killing Time

G to the ur B

Joo en jaksa joidenkin ihmisten valituksii musta. Ulkonäöllisesti tai mun tekemisistä.
Toisaalta tekis mieli vaan haistattaa paskat ja alkaa elää omaa elämää. Mutta tänään tajusin, ettei mulla sitä itse asiassa ees ole.

Syöminen, tietokone ja koulukirjat. Tai no lisättynä koulukirjoihin toi koulu. That's all?!
No en mä keksi muuta, paitsi sitten tää angstaaminen josta on tulossa jo melkein harrastus tai no tapa, kun se tulee joka päivä olemaan niin kauan kun asiat on mulle epäselvii. Tällänen mun normipäivä on.
Joo hei c'moon, voisin ryhdistäytyy. Sitä ne monet sanoo.
Mutta oon liian heikko.
Mieleni tekisi luovuttaa elämäni mörön käsiin, toisaalta en halua tehdä sitäkään. Olen todella epävarma siitä mitä haluan....jos ylipäätään enää haluan mitään.
Olen kyllästynyt tähän kipuun mitä tunnen henkisesti ja fyysesti. Ja mietin kuinka pitkään tätä jatkuu...kunnes pääsen siitä eroon.

Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
C: Stella - Korkokengät

Whatta hell I am thinking... better to be good!