lauantai 7. tammikuuta 2012

Reality hurts, so you...

I gave you everything to die with a smile
all you wanted was to live for a while
you took everything but it left you empty
you can't replace me, you can't.
C: 
Scary kids scaring kids - Watch me bleed
















Luin sen viimeisimmän blogimerkinnän, jossa hän kertoi heränneen todellisuuteen. Miten todellisuus sattuu...
Minulla on avuton olo. Pitkästä aikaa minua pelottaa. Pitkästä aikaa tunne, jota en voi kontrolloida tai piilottaa. Itken lähes haluamattani. Ei se itku auta tähänkään. En voi auttaa häntä yhtään tässä. Ainakin sille tuntuu. En osaa enää kontrolloida itseäni. Haluan tietää, onko se kaikki iloisuus ja kaikki se onnellisuus feikattua. Haluan tietää onko asiat oikeasti persiilleen vai hyvin. Mä haluan tukea ja olla sen kanssa. Olla sen kanssa kaikesta huolimatta, satutin mä itteeni tai en.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, sä voisit ymmärtää jo kuinka merkkaat mulle enemmän kun tiedätkään. Sä voisit jo tajuta, että oot mulle ollu jo pitkään se tärkein. Ja sen, etten mä oikeesti pystys luultavasti elämään ilman sua ja tuun roikkuu sussa niin kauan kun elän. Vaikkei kunnolla aina juteltaskaan tai nähtäs, sä olet silti se tärkein.

Tuntuu kuin sydän vuotaisi, siinä olisi reikä. Iso reikä ja veri valuisi kovaa vauhtia sydämestä ulos. Se eräs ihminen, no niinkun muutkin keistä olen nimettömänä kertonut on hyvin rakas minulle. Liian rakas. Tekisin mitä vain, että sillä olisi hyvä olla. Paskat minusta... en välitä mitä minulle käy. En halua, että hän joutuu kärsimään. En halua, että se masennuskierre alkaa taas. Pelottaa, että olen aiheuttamassa sen. Pelkää, että omalla olemisellani ja tekemisilläni saan hänet masentuneeksi. Kirjoitan miljoona anteeksipyyntöä, joissa pyydän kaiken maailman asioita anteeksi, saamatta kuitenkaan joihinkin vastausta, täysin selvää vastausta miten asiat ovat.


Annan sulle mitä vaan anteeks,
voit vaikka tappaa minut, se on ihan sama.
Kunhan vain voin olla jotenkin avuksi.
Tiedän ettet kaipaa sääliä tai muuta.
En vain voi olla välittämättä sinusta,
enkä myöskään tunteistasi.

Ei kommentteja: