Toisaalta tekis mieli vaan haistattaa paskat ja alkaa elää omaa elämää. Mutta tänään tajusin, ettei mulla sitä itse asiassa ees ole.
Syöminen, tietokone ja koulukirjat. Tai no lisättynä koulukirjoihin toi koulu. That's all?!
No en mä keksi muuta, paitsi sitten tää angstaaminen josta on tulossa jo melkein harrastus tai no tapa, kun se tulee joka päivä olemaan niin kauan kun asiat on mulle epäselvii. Tällänen mun normipäivä on.
Joo hei c'moon, voisin ryhdistäytyy. Sitä ne monet sanoo.
Mutta oon liian heikko.
Mieleni tekisi luovuttaa elämäni mörön käsiin, toisaalta en halua tehdä sitäkään. Olen todella epävarma siitä mitä haluan....jos ylipäätään enää haluan mitään.
Olen kyllästynyt tähän kipuun mitä tunnen henkisesti ja fyysesti. Ja mietin kuinka pitkään tätä jatkuu...kunnes pääsen siitä eroon.
Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
C: Stella - Korkokengät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti