Tänäänkin vähän aikaa sitten tiuskaisin aika pahasti... tai no en pahasti, mutta tympääntyneenä:
Kaveri: "Hyvää viikonloppua. Pidä hauskaa"
Minä: "En"
Kaveri: "Yritä edes"
Minä: "En"
Oon ihan saatanan katkera muutamasta asiasta ja parista, joita en osaa edes kontrolloida omissa aivoissani. Mun yks hyvä kaveri menee tänään bilettää eräälle mun kaverille (kun sill on synttärit)...
Tietysti mull on paha olo, kun en ite pääse sinne ja nyt kun tänään kuulin sinne menevän muitakin mun hyviä kavereita tuli vaan pahempi.
Niillä on hauskaa, toivotinkin: "pitäkää hauskaa myös mun puolesta". JA oikeasti tarkoitinkin sitä, vaikka se tuntuu pahalle omalla oudolla tavallaan, jota luultavasti kukaan ei voi ymmärtää.
Mä itse lähden isälle (angstailemaan?) ja tulen sieltä lauantai-iltana, koska sunnuntaina menen kirkkoon klo 9-12.
Toinen katkeruutta aiheuttava oli se, että kun koulu loppu niin saatoin CaBn bussipysäkille. Okei ei siin mitään. Sit menin näkee mun tyttöystävää. Aluks luulin, että nään sitä silleen kahestaan. Sen jälkeen se kertookin, että mennään yhen sen kaverin (joka on mun tuttu) niin vaateostoksille. Tai kattelee vaatteita. Olin silleen, että "ok".
Jotenkin tunsin itseni ulkopuoliseks siinä ja olin vaan silleen, että "hmm..". Aika normaalisti yritin olla ja toisaalta pidätellä sitä pahaa oloa mikä mun sisällä kylpee.
Ei se paha olo täydellisesti johtunut vaan siitä mun tyttöystävästä, siitä etten saanut mielestäni tarpeeks huomiota ja niin... se johtu myös siitä, että sain alemmuuskompleksin siitä mun tutusta. Se vaan on niin nätti ja mä oon tämmönen, kun oon. Ja oli niitä muitakin syitä siinä vaihees, en nyt vaan muista enää
Valitan tässä just mun "suurista" ongelmista. Tiiän, että muilla on pahempii ongelmiiki.. paljonkin pahempii. Mä vaan olen varmaan normalia herkempi ihminen reagoimaan kaikkeen heti jotenkin negatiivisesti. Nytkin tuntuu, etten osaa elää hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti