Se, että en oikeesti osaa hoitaa asioita niin kun pitäs.
Saan ihmiset vittuuntuneeks mulle ja saan muut itkemään tekosillani.
HAH, kaiken lisäksi itken itse enemmän ja ajattelen, ettei mun pitäs elää.
Oon satuttanut kuitenkin kaikkein pahiten mun parasta ystävää. En fyysisesti, vaan henkisesti. Ja musta tuntuu, että se on edelleen vihainen mulle. Ja syytäkin on olla.
Oon vaan niin paha ihminen. Ja kaikki "paska" mitä musta puhutaan, ei ees oo paskaa. Suoraan sanottuna siinä tulee suurimmaks osaks esille asioita, kuten;
1. "karo ei osaa mitään"
2. "karo on huono kaveri, koska valehtelee ja egoilee"
3. "karoon ei todellakaan voi luottaa, kun se kertoo asiat eteenpäin."
4. "karo on angstaava teinipaska"
Joo itse asiassa suurinosa on tossa totta. En silti ole halunnut valita tämmöistä tietä. En todellakaan. Eikä minulla ole ollut tarkoitus satutaa...teen sen silti jotenkin.
En kaipaa sääliä, en vaan tiedä miten elää.
Se pienikin onnenripe kuihtuu, ellen nää parin mulle tärkeän ihmisen olevan onnellinen ja hymyilevän.
Ei sen takia, että minä olisin asiasta onnellinen. VAAN että he itse olisivat OIKEASTI onnellisia. Mun onnellisuus on oikeasti kiinni toisten elämässä ja ääh. Niinhän se menee, oon huomannu sen. Eikä vuodet valehtele. En vaan jaksa vaihteeks tätä elämää ja mietin oikeesti kenelle voin kertoo asioistani ja kelle en.
On ehkä yksi ihminen, jolle voin kertoa ihan kaiken. Toisaalta tuntuu, etten osaa ilmaista hänelle kuinka tärkeä se on minulle kaikesta huolimatta. Ja se on Ja en osaa kertoa, kuinka vihaan itseäni siltä osin miten olen satuttanut sitäkin ihmistä. Ja paljon. Tiedän sen.
Ja nyt musta tuntuu, että kun seurustelen.. että se jotenkin tuntis olonsa yksinäiseksi. No en mä tätäkään voi varmaks tietää, kun ei olla asiasta juteltu.
Näin sitä henkilöä tänään, iloiselle se vaikutti (minkä vuoksi mulla oli hyvä olo).
Ja awww se on niin söpö jajaja , jumaloin sitä oikeesti päästä varpaisiin. Ihan pienetkin asiat mitä se tekee vaikuttaa muhun joko positiivisesti tai negatiivisesti.
Mutta juu eei siitä sen enempää. Tärkeä havainto: Olen oikeasti alkanut angstata enemmän kuin ennen. Ehkä silläkin on joku tarkoitus tai voi olla, että se on minun uusin tapa purkaa pahaa oloani todella epäselvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti