Eyes closed.

Välittääköhän eräs ihminen minusta? Se ei näy ulospäin mitenkään, silti vain toivon että välittää. Olenkohan minkään arvoinen hänelle? Emme koskaan pysty puhumaan asioista kunnolla.

Selviänköhän huomisen koittelemuksista? Tai no ylipäätään liikkunasta ja sitten kaikesta muusta mitä tulen kohtaamaan halusin tai en.


Pystynköhän hymyilemään huomenna? Jos asiat olisivat huomenna normaalisti ja hyvin, tuleekohan ne olemaan? Jostain syystä en jaksa aina uskoa tähän. Eikä se oo koskaan toteutunut vaikka se oliskin ainut mitä toivoin ja tulen toivomaan monen monta iltaa.

Pystynkö pidättelemään ja salaamaan kateuteni ja mustasukkaisuuttani? Nimittäin yksi ihminen herättää minussa sitä enemmän kuin kukaan muu.


Ahistaa uusi aamu, uusi aamun johon pitäisi jaksaa herätä, miksi herätä jos tulee paskaa niskaan?  - Todellakin toivon, että ei tule ja selviän siitä kunnialla.


Huolehdinko liikaa kaikesta? Mietinkö liikaa?  Siis ylipäätään kaikesta. Elämästä, kaverisuhteistani, tulevaisuudestani.