Fucking head off

On taas semmonen olo, ettei missään oo mitään järkee. En ymmärrä miks tää tulee aina iltaisin/öisin.
Tai no. Itse asiassa mulla on ollut tämmönen olo jo pari päivää, jos tarkemmin mietitään.
Tänään se vaan pahani entisestään. En haluaisi elää tätä elämää mitä elän. Onhan tää siis ihan hyvä, en valita... mutta en vaan kerta kaikkiaan jaksa, kun vituttaa vaan nytkin.
"fucking head off" , olis kiva jos pääsisin mun päästä eroon ees vaikka pariks päiväks...
itken vaikka se ei hyödyytäkkään yhtään mitään.
mä olen väsynyt, mutten saa unta.







I wanna die
Maybe I'll get angel wings
So I can cut them off
Cook them up
I have some helly wing dings
I'd take my hallo off
Get myself a ladder
Hang it on the wall
Maybe you'll think it's a gold record
Death
C: Dark Lotus - I wanna die

jos sä olisit tehnyt toisin...

Mun on vaikee oikeesti unohtaa sua nyt mielestäni. Ja en oo ainut. Mun on vaikee keskittyy olennaiseen ja huomiseen. Ei oo yhtään vappufiilistä ja toivoisin vaan, että olisit tehnyt toisin. Myöhästä se nyt kuitenkin on.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042615504862_uu.shtml

New day come soon

Pahat ajatukset ottavat jälleen vallan. Olen kuin kirouksessa. Tuntuu, että elän kuplassa. Ja ainoa toiveeni on päästä sieltä ulos.
Vihaan itseäni..

Don't leave me, Im bastard I know

"Olen turha ihminen sinulle""No jos nii haluat ni voit olla turha mut se aiheuttaa mulle selkasia asioita et en oo näkemäs enää välttämättä koulujen loppua"
"jos en rauhotu nii voin saaha kohtauksen joka voi olla mulle kaikkee muuta ku hyvä.. Saatan tehä niiku monesti, eli alkaa itkeen ja satuttaa itteeni..."
"No mut ainoot syyt miks oon jaksanu mitään on muuttunu ja kadonnu..."
Jos näkisit minut nyt, sekoaisin täysin. Ihan kuin en olisi jo sekoamassa. Nyt olen alkanut toivoa taas, että olisinkin hypännyt kamalassa mielentilassani alas eräältä sillalta, minkä ohi kuljin tänäänkin. Sairasta, kyllä. Ajattelin myös auton alle jäämistä. Sairastako? Kyllä.
Minulla on omia mielenhäiriöitä ja pakkomielteitä... mutta ei se tarkoita, että olisin tekemässä itselleni mitään. Nämäkin ideat ovat ajatustasolla, ei toteutettavaksi.
Et taida vain oikeasti ymmärtää miksi olen tälläinen "outo, kylmä, etäinen" NIINKUIN sinä luonnehdit. Muutat pois Kuopiosta pian ja et tajua miten se vaikuttaa minun elämääni. Minulla ei ole suojelusenkeliä sitten enää...

Olen poissa olevana ollut jo pitkään, en ole tajunnut täysin ympärilläni pyörivää maailmaa. Minua itkettää ja tuntuu, että voisin hautautua peittoni alle moneksi tunniksi ja vain olla. Se ei vaan ole mahdollista.
Minua ahdistaa, kun en näe sinun pahaa oloa. Pakkaat sen sisällesi ja peität sen todella hyvin. Minä teen samoin, näet vain joskus minun lävitse.

Vedän lääkkeet naamariin ja venyttelen.

 Nyt vaan nielen itkua ja hymyilen, vaikka oikeasti tekisi mieli juosta pois.
Vaikka joskus tuntuu, ettei minulla koskaan mitään ollutkaan, tuolla se silti vaanii minua.

 "En tiiä.. tuntuu et oon läheisempi ******** kaa ku sun.."

jfjseod, pakko sanoo... tää kirpas hieman, mutta minkäs mä sille voin... musta ei oo ollu nyt oikein juttelee mitään järkevää. Susta tuntuu, etten haluu olla sun kaa väleissä vaikka se ei mee niin.
En haluu syyllistää sua mistään, koska se vika on jälleen mussa.

Mä tunnen itseni vaan niin turhaks ja toivottamaks tapaukseks. En osaa pitää huolta mun kaverisuhteista tai mistään mikä liittyy siihen.
En osaa ees huolehtia itsestäni näköjään...

Save me with your love tonight

Kuinka tyhmälle kuullostaakin, mä en osaa sanoo mitään tämmöseen. "Okei" on perus vastaukseni tähän asiaan.
En tunne ketään kohtaan kaverillisuutta isompia tunteita.
Kaipaan silti läheisyyttä ja jonkun, joka toisi minulle turvallisuuden tunteen. Ei hylkäisi, kun minulla on vaikeaa. Ei ajattelis, että selviän kaikesta yksin.
Toisaalta liika huolehtivaisuus ottaa minua päähän. Ota nyt siitä selvää, mitä oikeasti haluan.

Tänään minulla oli lähelläni ihmisiä. Muutama, joilta sain läheisyyttä. Se läheisyys mitä sain, korvasi jotenkin yksinäisyyttäni.
En silti ota sitä tavaksi, koska se voi oikeasti satuttaa toista.
Haluan tietää myös siitä toisesta, mitä mieltä se on .

Tänään mä koin tän tunteen isona ja ylitse pääsemättömänä. En mä voi mitään sille, että ajattelen näin. Yksi ihminen, josta välitän suuresti... ajattelee ehkä myös, että olen tuo "little piece of shit". Yritän sisäistää muutamaa asiaa, ettei tuntuisi niin pahalle.Nimittäin: "ihmiset muuttuu, asenteet muuttuu".

It seems the pains been traded
Since I pulled you through
And now my minds been jaded
And I would kill myself for you
I'd die for you

C: Megan McCauley - Die for you

Over thinking

When I feel sad, I eat.

Time to change things.

Tänään tajusin ison asian. Tai no ... miten sen ottaa. Eräs ihminen... tavallaan läheinen tavallaan kaukainen. Siis näimme suht.usein koulussa, muttemme yleensä vapaa-ajalla.
Se on mulle tärkeämpi kuin olen kuvitellut. Tässä aika lyhyessä ajassa mitä ollaan tunnettu, siitä on tullut tärkeä. Se on ihana, kun se haluu auttaa mua vaikka sill itellä olis paska olo.
Se JAKSAA kuunnella mun iän ikuisia angstauksia yms.

Halasin häntä tänään koulussa. Hän oli aika normaali.. tai no.. tunsin, ettei asiat ole hyvin, se vain paistaa läpi siitä ihmisestä. Se peittää kuitenkin aika hyvin tunteensa monilta. Mutta niiin...
huomasin hänen ilahtuvan siitä, että pompin tämän luokse ja halasin. Ei se tuntunut väkisin halaamiselle.
Ahdisti, kun tiesin eräiden ihmisten tuijottelevan touhujani.
Mulla olisi hänelle paljon asiaa, mutten vaan saa tilasuutta sanoa. Tai jos sanon, se ei kuitenkaan tule uskomaan.  Haluaisin, että se tajusi pari asiaa... jotka siinä ihmisessä satuttaa minua. Ensimmäiseksi se, että se ei ole tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. No kukapa olisi täysin, mutta... mä haluaisin, että se avaisi silmänsä ja katsoisi asioita toisin. Pidän hänen nykyisestä ulkonäöstä, en pitäisi siitä luurankona.
Samaa voisin sanoa muillekkin kavereilleni, jotka ovat oikeasti täysin sairaita ja tekevät mitä tahansa laihuuden eteen.

Mutta mitäpä minä voin tehdä kenenkään ajatuksille...olen vain ihminen, en mä maailmaa voi muuttaa. En voi auttaa ketään ... voisinpa auttaa edes itseäni.

Itken melkein joka ilta nykyään, vaikkei se autakkaan yhtään.
Olen itse varmaan myös mielenvikainen.
Toivoisin olevani tunteettomampi. En vain voi olla, en olisi minä sitten.







It's electric the neon hurt inside your phone call
The layered sadness and the madness it revolves
Bringing down the walls where you found her
No
Well, I'm willing to break myself
To shake this hell from everything I touch
I'm willing to bleed for days my... reds and grays
So you don't hurt so much
 C: Something Corporate - Break myself

Time to remember some little things

Kun olin pieni, mulla oli paljon haaveita. Niitä oli todella paljon. Niin paljon, etten edes muista kaikkia.  
Muutamia niistä kuitenkin olivat:
- olisinpa isona eläinlääkäri
- osaisinpa soittaa jotain soitinta
- oma kännykkä
- paljon kavereita
 - paljon Bratz-nukkeja, joilla leikkiä kavereiden kanssa
- olisinpa julkkis, jolla iso luksus asunto uima-altaalla varastettuna :)
- olisinpa pian jo 16-vuotias, jolla villi ja antoisa teinielämä xD
- värjätyt pitkät hiukset ja kauniit luonnolliset pitkät kynnet
- lemmikkieläin

Osan noista mä olenkin tähän mennessä jo saanut, mikä on sinäällä kiva juttu.
Nykyään ne enemmän tännepäin olevia:
- olisipa minulla ja kavereillani hyvä olla
- pääsisinpä opiskelemaan sinne minne haluaisin (sosiaali-ja terveysala kaksoistutkinto), pääsisin opiskelut läpi, pääsisin töihin tai jatkaisin opiskelujani.
- saisinpa tarpeeksi rahaa toimeentulooni; omaan asuntoon
- haluaisin pois Kuopiosta
- poika-tai tyttöystävä, joka rakastaisi minua. Olisi uskollinen ja meillä olisi hauskaa :3
- paljon hyviä ystäviä, jotka tekisivät minut edes hieman onnellisemmaksi arjen ja muun paskan keskellä.
- voisinpa joskus muuttaa ulkomaille
- pystyisinpä olemaan hyvä ihminen
- tatuointi/tatuointeja
- eroon tunnesyömisestä
- saisinpa masennukseni/tyytymättömyyteni itseeni ja elämään pois ja jaksaisin odottaa mitä tuleva tuo.


*Nuorempana  koin pahimman masennukseni. Silloin en nähnyt mitään syitä elää ja kaikki oli vaan mustaa. Mulla ei oikeasti ollut paljoo yhtään kavereita. Oli semmosii, joiden kaa haluasin vaan hengaa peittääkseni yksinäisyyteni. Ajattelin usein itsemurhaa ja kuinka olisi vaan helppoa tehdä se. Kukaan ei välittäisi, jos vaikka katoaisinkin. Itkin ja viiltelin usein.
**Sitten tuli CaB. Elämä alko hymyilemään. Elämä toi silti vaikeuksia.
***Tuli muita tyyppejä ylä-asteen alettua. Masennus jatkui silti piilevänä ja tunnen sen edelleen.
Tavallaan mulla on asiat hyvin, silti havahdun ajattelemaan kuolemaa. Kuinka helposti pääsisin hengestäni. Kuinka hyvälle tuntuisi jättää kaikki ja vain lähteä. Toisaalta tiedän ja näen, kuinka pahalle se tällä hetkellä ympärilläni oleville olisi. Osa jäisi koko elämäkseen murehtimaan, osa taas olisi vain hetken suruissaan ja jatkaisi sitten elämäänsä.. ja ehkä muistelisi minua joskus.

****Tällä hetkellä vihaan itseäni, mutta yritän elää sen kanssa. Minä todellakin YRITÄN. Jotkut eivät vain huomaa sitä. Mä tulen olemaan tyytyväinen, mä lupaan. Se tulee tapahtumaan joskus, en vain tiedä milloin. Sen aika ei vain ole nyt, eikä lähiaikoina. Ei vuoden eikä parin päästä.
Koittakaa kestää mua.... mä rukoilen ja pyydän. Joskus vain... olisi helpompi eristäytyä koko maailmasta. Pistää kännykkä kii ja maata sängyssä, tekemättä mitään. Tekemättä yhtikäs mitään. Tiedän vain, ettei se ole mahdollista ainakaan tällä hetkellä.

***** Ns. paha puoli tulee olemaan aina minussa. En tule päästämään siitä koskaan irti. Se on osa minua, en voisi toisaalta elää ilman sitä. Vaikka kuinka painotan, että elämä olisi ihanaa helppona...en taida oikeasti kuitenkaan sitä täysin tarkoittaa. Menettäisin elämäniloni siinäkin...

tunnesyöminen jatkuu... huomenna parempi päivä... hope so..

Fly... away fly. Go away go, just kiss me the goodbye, you don't know what you do to me, I can't live anymore without you and your sweet insane mind

Aivot on taas ihan sekasin. Lagaan vaan jotain tätä näyttöö. Ja oon CaBllä. Ja tuota joo... (:
ei mull mitään kummasempaa, kunhan jotain piti kirjottaa.
Hiljasta....

mun tunteet sua kohtaan ei tuu hävii koskaan

sä et rakasta mua, sä voit elää ilman mua.

mä haluan sut.

I can see the void,
Dark like prison.
Take me to the eyes of this boy.
And now dance with me.

Oh tonight I'm a teenage queen.
(Dream so dark, I feel so beautiful.)
Oh tonight I'm a teenage queen and it never stops.
The world we live wont laugh this hard.
The weight of the world wont seem so bad now.
Break break break break, now I'm coming to,
Tonight tonight I'm a teenage queen.
Take take take take, now I'm coming to.
She walks by I feel serene.

C: Aiden - Teenage Queen

Tupakkaa, kahvia, suklaata, anarkiaa, teetä, ongelmia.

Tiiän koko ajan leikkivän hengelläni ja mielenterveydelläni. Varsinkin näinä aikoina, kun kaikki on jossain...kun mä niitä eniten tartten. Tai ylipäätään...

''Hae ammattiapua.''

"No en vitussa"

"Mä haluan sua niin paljon, etten tiiä mistään mitään"
"Minäkin haluan sinua <3"
"No mitä sä tekisit mulle? ;)"

                                                                                                                                   

 "Ja prinsessa mä panen sut pilalle, mustelmat sun verisuonien tilalle
Päästän sut menee vertavuotavana ja mä tiedän että tuut takas huomenna
Kipua, nautintoa, tuskaa, eikö oo kiva, ku mä saan sut tuntemaan jotain "

Tytön unelmat on jo tuhkana, ei oo väliä vaik elämä ois paskasta/
No mitä sit vaik pihal onki pakkasta? Onhan jo kesä ja aamu sarastaa/
Tyttö yksin juna-asemalla, heitellen kivii ilmaa ja miettie samalla,
kui nopeesti voi kaikki hyvä kadota, rakas paeta ja elämä kuihtua/

henkinen itsemurha on ihastua

Nää ns. "on" ja "off" tunteet repii mut kappaleiksi.Ensiksi tunnen jotain, sitten taas en.
Sitten itken asioiden perään, toisaalta olen helpottunut päästessäni eroon niistä.
Taas sellainen tunne, että "AAAA haluan tuon"
Mutta pelkään särkeväni itseni tässä menossa, jos anna itseni ihastua syvemmin ja uskon, että tässä iässä mikään kestäisi pidempään kuin muutaman kuukauden..............

Ja jos sitten päädyn uudelleen jossain vaiheessa parisuhteeseen, mä toivon... MÄ NIIN TOIVON, että se päättyy niin, että itse olen jättäjänä. Tai se on molempien osapuolien yhteinen päätös.
Muuten mä varmaan rikkoonnun taas ja joudun aloittamaan itseni kokoamisen alusta.

konekieltoo

ei oo siis konetta jonkun aikaa, niin en oo päivittämässä.

Kun en mielestäin sua saa.

En tiedä oikein mitä ajatella mistään. Tämä blogi kertoo epäsuoranaisesti kaikesta mitä elämääni kuuluu, pääasiassa kuitenkin näistä ongelmistani ja tunteestani nimeltä kuulumattomuus minnekkään.
Tarvitsen paikan purkaa tuntoja kaikestä tästä. Seurata saa, kommentoida saa, tahdon kuulla kaiken mitä teillä voi olla sanottavana minulle. Jokainen pienikin sana voi olla minulle suuri ja tärkeä.

Mulla on monta diagnoosia, osa turhia, osissa voi taas olla jotain järkeä.
Diagnooseja ei voi pitää sinänsä sairautena, jokaisella ihmisellä on omanlaisensa sairaus.
Minulla on tämä, diagnosoimaton epäonnellisuus ...vaikka mun asiat on ihan hyvin... kai. En oikein osaa sanoa mitään varmaksi.

Mua stressaa täll hetkellä vaikka mitä, suurimmaksi osaksi kuitenkin koulu... rästikokeet... väsyttää, ahistaa.. tuntuu, etten jaksa. Äiti masens just sanomalla: "sulle on tulossa varmaan paska päättötodistus, kun tykkäät vaan huidella ympäri kaupunkii, etkä lue niihin kokeisiin". No jos olisin koko ajan kotona lukemassa, mä vaan masentuisin yksinäisyydestä.
Kaverit ja muut tärkeät yrittää piristää, en osaa ottaa sitä oikealla tavalla vastaan. Tänäänkin vaan tiuskin vihaisesti: "miks oot tollanen vittumainen mulle? ei tarvii skitsoo mulle" ja oikeesti se vika oli mussa. Sentään tajusin pyytää anteeks. Ja oon onnellinen, että sain anteeks.
Mä oikeesti rakastan mun ystäviä/kavereita/tuttuja, koska joskus ne hyväksyy mut tosiaan tälläsenä ihmeellisenä ihmisenä mikä oon.. hyvine ja huonoine puolineen, kokonaisuutena. Ei vain silloin, kun olen iloinen.

Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan
Kyynelsilmät kuivaamaan
Ilman sua kai mahdotonta olla vois
Oi jos kaikki toisin ois
Etsä tajuu, mä oon katellu sua
Jo pitkän aikaa!
C: Apulanta - Kristalliprinsessa 

Kerran rakastin elämää, siihen tuli piste.

Nykyään siihen tulee pilkku ja paljon kysymysmerkkejä.
en mä vaan tiiä enää mitä ajatella. Enkä paljoo jaksakkaan.
Ajattelen, että päivä kerrallaan sitä on edellettävä.
Oli sitä vaikeeta tai ei.

Näkisitkö mussa vanhan herran
Joka kerran
Kulkee samaan suuntaan vierelläsi siinä pysyisin
Joo se on varmaan
Kuun harmaan
Hopeana leikkii hiuksissasi
 C: Teleks - Elämäni viimeinen rakkaus