Muutamia niistä kuitenkin olivat:
- olisinpa isona eläinlääkäri
- osaisinpa soittaa jotain soitinta
- oma kännykkä
- paljon kavereita
- paljon Bratz-nukkeja, joilla leikkiä kavereiden kanssa
- olisinpa julkkis, jolla iso luksus asunto uima-altaalla varastettuna :)
- olisinpa pian jo 16-vuotias, jolla villi ja antoisa teinielämä xD
- värjätyt pitkät hiukset ja kauniit luonnolliset pitkät kynnet
- lemmikkieläin
Osan noista mä olenkin tähän mennessä jo saanut, mikä on sinäällä kiva juttu.
Nykyään ne enemmän tännepäin olevia:
- olisipa minulla ja kavereillani hyvä olla
- pääsisinpä opiskelemaan sinne minne haluaisin (sosiaali-ja terveysala kaksoistutkinto), pääsisin opiskelut läpi, pääsisin töihin tai jatkaisin opiskelujani.
- saisinpa tarpeeksi rahaa toimeentulooni; omaan asuntoon
- haluaisin pois Kuopiosta
- poika-tai tyttöystävä, joka rakastaisi minua. Olisi uskollinen ja meillä olisi hauskaa :3
- paljon hyviä ystäviä, jotka tekisivät minut edes hieman onnellisemmaksi arjen ja muun paskan keskellä.
- voisinpa joskus muuttaa ulkomaille
- pystyisinpä olemaan hyvä ihminen
- tatuointi/tatuointeja
- eroon tunnesyömisestä
- saisinpa masennukseni/tyytymättömyyteni itseeni ja elämään pois ja jaksaisin odottaa mitä tuleva tuo.
*Nuorempana koin pahimman masennukseni. Silloin en nähnyt mitään syitä elää ja kaikki oli vaan mustaa. Mulla ei oikeasti ollut paljoo yhtään kavereita. Oli semmosii, joiden kaa haluasin vaan hengaa peittääkseni yksinäisyyteni. Ajattelin usein itsemurhaa ja kuinka olisi vaan helppoa tehdä se. Kukaan ei välittäisi, jos vaikka katoaisinkin. Itkin ja viiltelin usein.
**Sitten tuli CaB. Elämä alko hymyilemään. Elämä toi silti vaikeuksia.
***Tuli muita tyyppejä ylä-asteen alettua. Masennus jatkui silti piilevänä ja tunnen sen edelleen.
Tavallaan mulla on asiat hyvin, silti havahdun ajattelemaan kuolemaa. Kuinka helposti pääsisin hengestäni. Kuinka hyvälle tuntuisi jättää kaikki ja vain lähteä. Toisaalta tiedän ja näen, kuinka pahalle se tällä hetkellä ympärilläni oleville olisi. Osa jäisi koko elämäkseen murehtimaan, osa taas olisi vain hetken suruissaan ja jatkaisi sitten elämäänsä.. ja ehkä muistelisi minua joskus.
****Tällä hetkellä vihaan itseäni, mutta yritän elää sen kanssa. Minä todellakin YRITÄN. Jotkut eivät vain huomaa sitä. Mä tulen olemaan tyytyväinen, mä lupaan. Se tulee tapahtumaan joskus, en vain tiedä milloin. Sen aika ei vain ole nyt, eikä lähiaikoina. Ei vuoden eikä parin päästä.
Koittakaa kestää mua.... mä rukoilen ja pyydän. Joskus vain... olisi helpompi eristäytyä koko maailmasta. Pistää kännykkä kii ja maata sängyssä, tekemättä mitään. Tekemättä yhtikäs mitään. Tiedän vain, ettei se ole mahdollista ainakaan tällä hetkellä.
***** Ns. paha puoli tulee olemaan aina minussa. En tule päästämään siitä koskaan irti. Se on osa minua, en voisi toisaalta elää ilman sitä. Vaikka kuinka painotan, että elämä olisi ihanaa helppona...en taida oikeasti kuitenkaan sitä täysin tarkoittaa. Menettäisin elämäniloni siinäkin...
tunnesyöminen jatkuu... huomenna parempi päivä... hope so..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti