"jos en rauhotu nii voin saaha kohtauksen joka voi olla mulle kaikkee muuta ku hyvä.. Saatan tehä niiku monesti, eli alkaa itkeen ja satuttaa itteeni..."
"No mut ainoot syyt miks oon jaksanu mitään on muuttunu ja kadonnu..."
Jos näkisit minut nyt, sekoaisin täysin. Ihan kuin en olisi jo sekoamassa. Nyt olen alkanut toivoa taas, että olisinkin hypännyt kamalassa mielentilassani alas eräältä sillalta, minkä ohi kuljin tänäänkin. Sairasta, kyllä. Ajattelin myös auton alle jäämistä. Sairastako? Kyllä.
Minulla on omia mielenhäiriöitä ja pakkomielteitä... mutta ei se tarkoita, että olisin tekemässä itselleni mitään. Nämäkin ideat ovat ajatustasolla, ei toteutettavaksi.
Et taida vain oikeasti ymmärtää miksi olen tälläinen "outo, kylmä, etäinen" NIINKUIN sinä luonnehdit. Muutat pois Kuopiosta pian ja et tajua miten se vaikuttaa minun elämääni. Minulla ei ole suojelusenkeliä sitten enää...
Olen poissa olevana ollut jo pitkään, en ole tajunnut täysin ympärilläni pyörivää maailmaa. Minua itkettää ja tuntuu, että voisin hautautua peittoni alle moneksi tunniksi ja vain olla. Se ei vaan ole mahdollista.
Minua ahdistaa, kun en näe sinun pahaa oloa. Pakkaat sen sisällesi ja peität sen todella hyvin. Minä teen samoin, näet vain joskus minun lävitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti