Sitten itken asioiden perään, toisaalta olen helpottunut päästessäni eroon niistä.
Taas sellainen tunne, että "AAAA haluan tuon"
Mutta pelkään särkeväni itseni tässä menossa, jos anna itseni ihastua syvemmin ja uskon, että tässä iässä mikään kestäisi pidempään kuin muutaman kuukauden..............
Ja jos sitten päädyn uudelleen jossain vaiheessa parisuhteeseen, mä toivon... MÄ NIIN TOIVON, että se päättyy niin, että itse olen jättäjänä. Tai se on molempien osapuolien yhteinen päätös.
Muuten mä varmaan rikkoonnun taas ja joudun aloittamaan itseni kokoamisen alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti