Tämän postauksen alkuun siis: - tämän blogin ei ole tarkoitus auttaa kenellekkään parempaa oloa, paitsi itselleni. Käsittelen tämän avulla tunteitani ja aistimuksia tekstin ja kuvien muodossa.
En ole mitenkään tai milläänlailla nykyään itsetuhoinen, vaikka siihen sävyyn saatan kirjoittaa ollessani surullinen, masentunut tai vihainen tai muuten vain sekaisin.
Joo mä en oo nyt pariin päivää oikein ollut itseni. Mun mieliala hyppelehtii enemmän kun koskaan ja luultavasti sen takia onnistun riitelee mun kavereiden kanssa.
Mä en tiedä miten kirjoittaisin...tai ylipäätään miten alkaisin selvitellä asioita itseni kanssa.
En ole mitenkään tai milläänlailla nykyään itsetuhoinen, vaikka siihen sävyyn saatan kirjoittaa ollessani surullinen, masentunut tai vihainen tai muuten vain sekaisin.
Joo mä en oo nyt pariin päivää oikein ollut itseni. Mun mieliala hyppelehtii enemmän kun koskaan ja luultavasti sen takia onnistun riitelee mun kavereiden kanssa.
Mä en tiedä miten kirjoittaisin...tai ylipäätään miten alkaisin selvitellä asioita itseni kanssa.
No siis tänään mä sain jonkun ihme kohtauksen siitä, että Juuna ja CaB jätti mut yksin. Tai no en mä ollut yksin, koska mun ympärillä oli muita mun kavereita.
Mutta siis mä luultavasti tulin vaan yli mustasukkaiseks ja en jaksanut enää olla iloinen. Kun ne tuli toisen kerran takas siihen paikkaan, mun olo oli taas jees, mut taas kun ne lähti... sit se kohtaus tuli. Mä lähdin siitä paikalta ja mä menin koulun tokaan kerrokseen. Etsin käsiini vessan ja menin istumaan... ja itkemään sinne.
Olin siellä jonkun aikaa. Juuna soitti, kun olin siellä. Sit se vaan oli ihan ilone ja kysy multa: "do you wanna play game" ja mä olin silleen: "ei" ja mua ei oikeesti kiinnostanu mitään ja halusin pois koulusta makaamaan vaan sängylle kotiin.
Vähän ennen tunnin alkua tulin sieltä pois ja Smilla huomas heti, ettei kaikki ollut ok.
Noo mä jatkoin kuitenkin olostani huolimatta koulussa oloa ja opiskelua.
Bilsan tunnin jälkeen mä olin vaan jossain ja en halunnu mennä ns. tartuttamaan huonoa oloani Juunaan ja CaBhen, vaikka ehkä tajuamattani olin sen tehnyt...ainakin Juunan tekstiviestejen perusteella.
Noo mut sit loppupäivä meni ihan hyvin.
Mutta siis mä luultavasti tulin vaan yli mustasukkaiseks ja en jaksanut enää olla iloinen. Kun ne tuli toisen kerran takas siihen paikkaan, mun olo oli taas jees, mut taas kun ne lähti... sit se kohtaus tuli. Mä lähdin siitä paikalta ja mä menin koulun tokaan kerrokseen. Etsin käsiini vessan ja menin istumaan... ja itkemään sinne.
Olin siellä jonkun aikaa. Juuna soitti, kun olin siellä. Sit se vaan oli ihan ilone ja kysy multa: "do you wanna play game" ja mä olin silleen: "ei" ja mua ei oikeesti kiinnostanu mitään ja halusin pois koulusta makaamaan vaan sängylle kotiin.
Vähän ennen tunnin alkua tulin sieltä pois ja Smilla huomas heti, ettei kaikki ollut ok.
Noo mä jatkoin kuitenkin olostani huolimatta koulussa oloa ja opiskelua.
Bilsan tunnin jälkeen mä olin vaan jossain ja en halunnu mennä ns. tartuttamaan huonoa oloani Juunaan ja CaBhen, vaikka ehkä tajuamattani olin sen tehnyt...ainakin Juunan tekstiviestejen perusteella.
Noo mut sit loppupäivä meni ihan hyvin.
Koulun jälkeen olin kotona. Jotenkin tämä kotona kykkiminen sai minun ajatukset rullaamaan 100x kertaisesti enemmän kuin normaalisti. Ja ajattelin aika paljon kaikkea negatiivistä.
Liittyen itseeni ja liittyen kavereihini. Suurin osa ajatuksista kyllä tällä kertaa kavereihin.
En oikeesti pidä siitä, että ne ajattelee itseään rumina...lihavina yms. negatiivisena. Enkä pidä siitä, että osat kärsivät muuten vain pahasta olosta, syynä esim. koulukiusaus erilaisuuden takia!
Joskus se heijastuu minuun ja alan ajatella itseäni hyödyttömänä turhana...huonona ihmisenä, joka ei osaa vain auttaa tai sanoa oikeita asioita sillon kuin pitäisi. Tai saada heidät uskomaan sitä asiaa, mikä on oikeasti totta.
Mä olen väsynyt....
Liittyen itseeni ja liittyen kavereihini. Suurin osa ajatuksista kyllä tällä kertaa kavereihin.
En oikeesti pidä siitä, että ne ajattelee itseään rumina...lihavina yms. negatiivisena. Enkä pidä siitä, että osat kärsivät muuten vain pahasta olosta, syynä esim. koulukiusaus erilaisuuden takia!
Joskus se heijastuu minuun ja alan ajatella itseäni hyödyttömänä turhana...huonona ihmisenä, joka ei osaa vain auttaa tai sanoa oikeita asioita sillon kuin pitäisi. Tai saada heidät uskomaan sitä asiaa, mikä on oikeasti totta.
Mä olen väsynyt....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti