olispa tuo vaan mahdollista. Se mist tää kaikki johtuu, mä haluisin vaa tietää. Mikä mus on vikana? Mitä mä oon tehny väärin., siis tietysti oon tehnyt väärin. MUTTA KUINKA PAHASTI se onkaan loukannut ihmisiä ... Mä en vaa jaksa olla enää epätietoisuudessa asioiden suhteen. Haluun jutella kaikki puhtaaks.. saada kuulla asiat suoraan ihmisiltä.
Epätietoisuus tuntuu sattuvan enemmän, kun totuus. Ja vaikka totuus sattuisi haluaisin kuulla sen.
Mä tarvistsin vaan tällä hetkellä sen yhden tietyn, jota mä voisin haluta halata ja itkee olkapäätä vasten, kuiskata hiljaa mun murheet, soittaa vaik keskel yötä jos tulee paha olla. Sen, johon voin luottaa täysin.
Ongelma vain se, että en enää tee niin. En mä vaan voi, en mä vaan viitis. Tuntuu muutenkin, ettei sitä kiinnosta mun elämä tai tungen liikaa sen elämään.
Vihaan itseäni nykyään henkisesti, enemmän kuin kukaan muu.
Olen itseni pahin vihollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti