Ihan selvästi eräs kaverini tarvitsee aikaa olla erossa minusta.
Olen pilannut elämääni tunkemalla itseni liian syvälle tämän elämään.
Pakko antaa aikalisää ja olla erossa.
Ehkä asiat sitten korjaantuisivat edes jotenkin, edes hieman paremmin.
asädpfwsrojednasd joo toinen angstaava postaus jo tänään, mut ei voi mitään.
Pakko yrittää vaan jaksaa ja purkaa oloa jotenkin.
joo mull on taas semmonen olo, etten tiiä itkiskö vai raivois.
mä oon vaan niin järkyttyny kaikesta ja en jaksas enää semmosta esittämistä.
Haluaisin, että mulle sanottas asioista suoraan. Mutta kun se ei oo kaikille niin helppoo.
åpäöuktyhjrgcvbhn oikeesti en tiiä mitä ajatella enää.
Meni koulupäiväkin tavallaan pilalle.
Fuckin' true!
Mull voimistu tänään tunteet erästä ihmistä kohtaan.
Ainut ongelma on se, että siitä suhteesta mitään tulisi,
Se, että sillä toisella ei ole tunteita minua kohtaan.
Sen sydän on aina varattu eräälle toiselle. Aina ja ikuisesti.
Joo tätä en ole sanonut vain tuhat ja miljoona kertaa.
Ja se, että kuinka voi olla mustasukkainen liikaa.
En halua enää tehdä niin, en edes vahingossa
Mä en ymmärrä taaskaan mitään tästä koko maailmasta. Mua surettaa, vituttaa ja masentaa. Syitä on monia.
Suurin on ehkä tämä: Kaverini valittaa usein ulkonäöstään ja mä en jaksa sitä. Siis ei siinä mitään, mut en jaksa sitä syömisvammailua. Mun pitäs osata jättää semmoset omaan arvoonsa ja nauttii vaan elämästä ilman sellasia.En vaan osaa, välitän liikaa.
Saan huonon olon tuosta ja huonomman olon, kun täytän tyhjän oloni ruualla.
En jaksa erään/eräiden ihmisten vitsejä ruuasta, jotka on tyyliin: "tänään syön yhden herneen". Niistä se voi olla hauskaa, mutta minua se ei naurata yhtään. Joka kerta, kun kuulen niitä ahdistun ja minun tekee mieli vain kadota, mennä itkemään muualle toisten näkymättömiin. Noo kukapa sitä tajuaisi.
Musta tuntuu pahalle, kun tuntuu...että mut jätetään yksinään. Tai siis tavallaan, kun Juuna on koko ajan CaBn kaa ja niillä on hyvät jutut. että olisin jotenkin etääntynyt kaikkien kanssa. Tuntuu ettemme CaBn kanssa nykyään puhu kaikista asioista toistemme kanssa, vaikka kuinka kuinka kuinka kuinka paljon sitä toivoisin ja rukoilisin.. Jotkut asiat vain jää ja... äääh... noo jospa tämä tästä.
Mä niiiiin kuolen huomenna lihaskuntotesteihin. Mun tekee mieli itkee verta ja tukehtuu omaan sylkeen. Oikeesti en tiedä mikä mussa on, tuntuu vaan niin pahalle. Ehkä se, että tuntuu sille; - toisten ja itseni pitää ns. rääkätä itsensä saadakseen hyvän numeron. No joilekkin tulee siitäkin hyvä olo, minulle ei. Äää se kun... oikeasti on niin huono kunto. Sit saan hävetä huomenna silmät päästäni, kun muut vetelee siellä täysii ja mun tekis mieli vaan lösähtää maahan, alkaa kiljuu ja potkii jaloilla. Saada oikea itkupotkuraivari ja vaikka pyörtyä niin, että tulis joku ambulanssi hakee KYSsiin vaikken siellä jaksaskaan olla.
Ja no vielä sekin, että illemmalla tai no kello 16 meillä on snellulla liikuntakerho. Oon tyyliin aina se, joka angstaa siellä ja sit noo.. CaB huomaa sen aina tosi hyvin musta...
Oikeesti alemmuskompleksit on perseestä, valitan nyt kaikesta paskasta mikä pyörii mun päässä nyt. Terapeuttina = näppäimistö, tietokoneen ruutu ja musiikki..
Mä vaan sanon. Mä vaan sanon, enkä tee asioille mitään.Nyt tälle tulee loppu.
Ei kukaan voi ottaa mitään enää tosissaan, kun vaan puhun puhun ja puhun.
Ehkä mä jätän sanomatta vaan ja teen, niin kaikki onnistuu
lauantai 26. marraskuuta 2011
Kaikki tuntuu taas tulevan päälle.
Tuntuu, etten jaksa.
Haluaisin olla eräällä ihmiselle tärkeä, vaikken sitä tule koskaan luultavasti saavuttamaankaan. Olen pettänyt hänen luottamuksen liian monta kertaa. Olen ollut turhaan huolissani asioista ja sotkeentunut tämän elämään.
Se eräs ihminen on minulle todella tärkeä. Jos häntä ei olisi, minä olisin luultavasti jo haudassa.
fjdsoep en tiiä mitä tehdä tai ajatella.
Negatiiviset ajatukset valtaavat liian nopeasti aivosoluni. Kukaan ei luvannut elämän olevan helppoa, muttei näin vaikeatakaan.
Nytkin olen kirjoittanut jo monelle kaverilleni; - siitä miten haluan kuolla ja kuinka niillä olisi oikeasti parempi ilman minua. En pakosti tarkoita tätä, mutta nyt vaan angstittaa. Olen pahoillani siitä. Olen vain niin sekaisin, etten jälleen tiedä mitä tehdä. Minkään asian suhteen.
