sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Not dying, but crying cause wanna be saved from world

Mä esitän vahvempaa, kun oon. Mä teen sitä todella usein, suojellakseni itseäni. Kaikki luulee olevan mun vahva ja kestävän kaikkea, se on mun ulkokuori todella monelle ihmiselle. Totuus vaan on se, etten oikeesti oo ja kaikki vaan tulee silti täysillä naamaan, tekisin mitä tahansa.
Mä vaan oon pian jo niin tottunut tähän, etten jaksa enää välittää. Mä tuun hulluks, oon jo muutenkin liian hellyydenkipeeks alkanu; - ja kun mä tiedän, etten en saa yhdeltä tietyltä ihmiseltä suudelmaa tai halia... ääh lannistavaa tavallaan.

Osat kaverit kärsii syömishäiriöistä, jotkut valittaa kui paskasti niillä menee, toiset satuttaa itseään ja toiset taas haluaa oikeasti vaan lähteä tästä maailmasta. En tiiä, mutta luultavasti ne ei tajua kuinka suuren aukon ne tekis mulle tekemällä sen tai no mitä ne jo tekee omilla tekemisillään.
Arvostan sitä, että minulle ollaan rehellisiä....mutten halua kenellekkään kavereistani tai läheisistä tälläistä kohtaloa.
Se yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,  
kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä,
siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä,
ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
kun oon vapaa kaikesta mitä kannan mukana
c: Irina - Pokka

Ei kommentteja: