Pahanilman lintu, lentelee ympärilläni. Mieli tahtoo mennä mukana, lähteä muualle. Tuuli tarttuu hiuksiini, en osaa keskittyä olennaiseen.. En tahdo olla minä, kärsiä vitutuksesta ja masennuksesta ihmisten takia.
Mua ei oo pitkilleen huvittanu mennä kouluun, ei tee mieli huomennakaan.
Ahdistaa... pakko vaan jaksaa, jaksaa ja uskoo parempaan huomiseen.
Minusta kuitenkin välitetään ja mua rakastetaan, kaikista mun virheistä huolimatta.
Voi kumpa osaisin rakastaa ja kunnioittaa itseäni... minusta vain tuntuu, etten ole ansainnut sitä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti