Unessa näin valkoista ja paljon. Näin taivaan portit, muttet pyytänyt minua sinne.
Sanoit; "aikasi ei ole vielä" ja minä rukoilin vaan pääsyä pois elämän helvetistä. Rukoilin parempaa elämää, muttet antanut sitä minulle. Onhan maanpäällä paljonkin kaikkea upeaa mikä on suurimmaksi osaksi kuitenkin materiaalia.
Jälleen tuntuu, että painan enemmän kuin maapallo. Että jokainen askel on liikaa. Silmät ei jaksa katsoa mihinkään, vatsaan koskee ja kädet vapisevat lihasten krampatessa samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti