Moni luulis, että mä valitan ihan turhista asioista... okei eiköhän sitä jokainen tee joskus, mutta en mä nyt mielestäni kovin tyhmistä asioista oo nyt valittanut.
Mull ottaa helvetisti päästä, kun mulla ei oo motivaatioo mihinkään. Moni sanoo, että: "kyll se siitä", toiset jauhaa: "sun pitää ottaa vaan itseäs niskasta kii ja yrittää"
Mutta kun ei vaan jaksa. Tässä tää elämäntilanne tällä hetkellä. Life is a bitch and you have to kick or hit it, tällä kertaa ei vaan jaksa!
Helpompi vaan ois tälläkin hetkellä olla kuollu...
"No hei sähän olet parisuhteessa?"- seuraava kysymys mikä mulle esitetään.
Kaikki luulee, että parisuhteessa asiat on aina hyvin ja ihmiset jotka semmosissa on, on onnellisii ja ilosii. Okei on se jonkun aikaa, kunnes taas alkaa miettimään kaikkea vakavammalta pohjalta ja muuten. Ei saa ymmärtää tätä väärin, koska en osaa nyt oikein ilmaista tunteitani.
Kyllähän minä poikaystävääni rakastan ja paljon, ahdistaa vain kun ei olla nyt nähty pitkilleen ja on ikävä ;<
Ahdistaa, etten oo enää sen mielestä niin kiinnostava (kun olin tavatessa ja suhteen alussa)... ja että oon tylsä. Ja mull on tylsä elämä, josta ei oo ees paljoo mitään kertomista...
Mä vaan toivon, että sekin rakastaa mua ja sill on ikävä mua.
Puutteet asioiden suhteen...niitä on monia. Toivoisin vaan olevani onnellinen kaikkeen siihen mitä mulla on. En vaan ole, koko ajan sitä toivoo aina vaan enemmän ja enemmän mut...kun mitään ei saa enempää ei saa. Täytys vaan tyytyy ... en vaan oikee osaa.
kuka tietää, moni arvaa et arjen tuleva harmaus on nii varmaa
mut arvaus ei oo luuloo vaa parempi
C: Pyhimys - Keskikaupungin valot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti