opin(ko) lentämään

Tää on vaihteeks taas yks päivä niiden monien joukossa, kun mua ei huvita olla elossa. Tunteet vaan sinkoilee ympäriinsä ja en tiiä mitä ajetella asioista. Mull on hirmu huono olo, kun oon vaan ahminu kaikkia herkkuja pahaan olooni... niin paljon, että oikein oksettava olokin tavoitti minut.
Mull on ikävä ihmisiä...en jaksas lähtee opiskelemaan, kun opiskelu alkaa...sinne tulee ihmisiä, joista en pidä ja sitten muuten vaan Kuopio.. niin ahdistava paikka kuin olla ja voi.  Kuolema vaan olis ehkä helpompi vaihtoehto...aina pitää vaan pusertaa itsestään irti ees yks hyvä syy miks elää ja yrittää jaksaa elää.

Tänään ei todellakaan oloa parantanut tekstiviesti, jossa eräs ihminen kertoi näin:
"Tiedäks, nyt käy niin, et me ei tulla näkee pitkään aikaan. Mun ja ****** suhde kärsis siitä, koska ***** on huono olla jos mä mainitsen edes sut"
"Mä oon oikeesti pahoillani, ja mä haluaisin nähdä sut heti jos ois mahollista. Mut täl hetkel mulle on vaan tärkeempää et ***** voi hyvin.."
Kyllä mä ymmärrän asian, mut en vaan tiiä mitä ajatella. Suuttuneena ja hieman loukkaantuneena ihmisenä menin laittamaan viestiä, jossa sanoin: "no varmaan sen ****** kannalta ois hyvä, jos en ois olemassa tai me ei oltas koskaan tutustuttu".
Toivon vaan, ettei kyseinen henkilö jolle laitoin viestin....ymmärtänyt sitä väärin. Musta oli ihana tutustua ja nähdä sitä, mutta nyt vain on asiat sielläpäin toisin. Ja kyllä mäkin haluan, että mun poikaystävällä on hyvä olo..vaikka mull itsellä ei aina olis.