I still care, but I don't trust

Olen miettinyt todella paljon asioita lähiaikoina. Olen miettinyt enemmän, kun viime vuonna... jolloin asiani oli vielä enemmän mullin mallin kuin nyt. Olen miettinyt niin paljon, että päätä alkaa särkeä ja tulee hetkiä, jolloin tuntee olevansa turha.
Tällä hetkellä; tällä viikolla; mietin kaverisuhteitani. En pysty luottamaan enää muihinkaan, sitä vertaa mitä ennen. Olen sekaisin, kun en tiedä miten asiat oikeasti ovat. Ylireagoin ja luulen kaikkien olevan minulle vihaisia tai suuttuneita. Siksi aina kyselen miten asiat oikeasti on ja kyseiseltä ihmiseltä. Ja siks mä siis oman käytökseni ja puheideni takia oon oikeesti miettiny, et kenen kanssa mä oikeasti haluan ja voin olla kaveri.
Arvostan rehellisyyttä ja luotettavuutta jokaisen...jopa pienemmänkin asian suhteen.

Olen tehnyt aika suuren muutoksen liittyen näihin kaverisuhteisiin. Olen ruennut yrittämään tosissani kysymään ja sanomaan asioita suoraan eräälle yhdelle ihmiselle, joka on minulle todella todella tärkeä. En halua, että se luulee etten kerro asioita koska olen jo aijemmin luvannut kertoa tekemisistäni. Haluan kokea sen ihmisen kanssa elämäni ilot ja surut, matkustaa maailman ääriin ja sekoilla niiin paljon, kuin mahdollista ja pystyy. Viime kerralla, kun se oli meillä; mull oli todella ihana olla, ahisti vaan etten keksinyt tekemistä. Oli ihana kuunnella sen naurua ja nähdä se iloisena. Mä niiiiiiiiiiin toivon, etten koskaan satuttais sitä millään mun tekemisillä tai aiheuttais sille pahaa mieltä ja että me oltais aina ystäviä. Ihan mitä vaan tarkottaa myös ihan mitä vaan. Oon valmis uhraamaan niin paljon yhden ainoan ystävän takia.
Ja mä tiedän, ettei mun ja sen välit tuu enää koskaan olemaan samanlaiset kuin ennen. Mutta toivon silti, että niistä voisi tulla edes lähes yhtä hyvät ja se ihminen voisi luottaa minuun.

Anna minulle hetki aikaa,
Hetki aikaa miettiä uudellen,
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
Sanoa mitä todella tarvitsen,
Ei mitää liikaa, ei mitään turhaa,
Vain ne sanat jotka sielua ravistaa,
Anna minulle hetki aikaa.
C: Haloo Helsinki - Kuule minua

They coming back

Ne tulee jälleen, ne kiusaa minua fyysesti ja kuiskii mun korvaan, etten mä ole mitään.
Että oon täysin turha ja en kelpaa tälläisenä.
Vaikka kuinka taistelen, ne alkavat kapinoida ja aikovat saada minut kontrolliin.
Ne syövät päivä päivältä enemmän minun itsetuntoa ja sitä millainen olen itseni mielestä.
Nykyinen kuvani on sitä, että olen turha olento.

Eräs ihminen, nauttii ihan varmana kärsimyksestäni.
Tämä oloni ja olemassa oloni .... vahvistaa sen iloisuutta ja olemista täällä planeetalla.
Olen heikko, hän vahva. Vahvat selviää, heikot tallataan. Olisin vahva...jos saisin... asiat kuntoon, mutta hän ei halua puhua. Hän haluaa unohtaa kaiken.
Ahistaa enemmän kuin koskaan..
En jaksa kavereideni valituksia niiden ulkonäöistä. Heissä ei ole mitään vikaan, he vain itse näkevät itsensä huonoina ja riittämättöminä. Joillain se on jo edennyt pisteeseen, että on syömishäiriö. He eivät saa apua...he eivät halua apua olisi kyllä paljon kuvaavampi sanonta tähän.


Ei se ulkonäkö oo maailman tärkein asia...eihän...
somebody tell me the right answear of this question.

You don't care about me

Me ollaa matkalla kasvottomas huonees,
musta maailma ja tunteet on kuolleet.
Järjestelmät systeemit ja kaavat,
mä haluun unohtaa kokonaisen maailman.
Joka hengittää pippuria silmiin,
valkoset tapetit on noussu jo pilvii.
Valkokankaan takana on mustaa,
se tekee helposti unelmista tuhkaa.
Ovet lukkiutuu aina sisäpuolelta,
ja tääl on oikeesti vaikee elää huoletta.
Mä nousen edelleeki aina ylihuomenna,
ja sen avulla selviin paskasta puolella.
Taivas vuotaa sateenvarjo suojaa,
kengät märkinä rukoilemas luojaa.
Seisoo lapsi hukkuen kysymyksii,
tietäen että kaikki elää täällä yksin.
C: Kuristaja - Valkosen takana

The time when..

It's killing me

Mä vihaan, vihaan, mä niiin vihaan aamu herätyksiä. Menetetttyjä yöunia ja mörköjä, jotka eivät jätä mua rauhaan. Tapan niitä, mutta ne tuntuvat vain sitä mukaa lisääntyvän.
Möröt sanoo, ettei tulevaisuutta ole, se sanoo etten mä kelpaa kellekään tälläisenä.Ja se eräs todella pieni mörkö vain kasvaa ja kasvaa yö yöltä isommaksi ja kohta... se yrittää ottaa musta kiinni ja saada minut haltuunsa, täysin kontrolloitavaksi. Se kuiskii mun korvaan pahoja asioita, kertoen etten mä ole mitään. Alan luultavasti kohta uskoa sen sanomisia ja no dissaan itseäni muutenkin kaikille..en pelkää sitä ja osittain taistelen sitä vastaan kaikilla voimillani, vaikka olen liian väsynyt tekemään asialle mitään. Väsynyt, koska en saa unta omilta ajatuksiltani.
Ja jos pystyisi menemään elämää taaksepäin, kelaisin sitä ihan hieman. Korjaisin lähiaikoina tehneeni pienet ja suuret virhee. Enkä olisi sanonut joitain asioita, etten olisi satuttanut minulle tärkeitä ihmisiä. Tai saaneet niitä vihaamaan minua.


Loma on antanut aikaa levätä, toistaiseksi. Toisaalta myös aikaa omalle ajattelulle ja selvittää jälleen kuka oikeasti olen, mitä oikeasti haluan ja onko joissain asioissa oikeasti mitään tärkeä. Ensimmäinen osa minusta kaipaa arkea, samoja tylsiä ja niin pakollisia rutiineja, jotka on toistettava päivä toisensa jälkeen...vaikkei ei jaksaisi.
Toinen osa minusta voisi kuitenkin vain levätä ja olla vain tekemättä yhtikäs mitää. Unohtaa kaiken pahan, kaiken sen mitä en haluaisi minusta ajateltavan tai tiedettävän turhaa.
En oikeasti enää tiedä mitä ajatella, olen vain niin sekaisin. Jollain tapaa se on hyvä ja jollain ei.



Yksi bitch, jos näin nätisti sanotaan; saa minut hermoromahduksen partaalle. Ensiksi se on, kuin kaikki olisi niinkuin ennen. Sen jälkeen se muuttuu toisenlaiseksi ja on kuin ei oltaisi koskaan tunnettu. Ja puhuu paskaa minusta selän takana, koska luulee minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.


Nyt olen kirjoittanut tänne enemmän tekstiä, kuin pitkiin aikoihin. Olen saanut osittain purettua ajatuksiani sanoiksi, mutta toisaalta edelleen on todella paljon asioita...jota en voi kertoa kenellekkään. En halua niiden leviävän, joten pidän ne omana tietonani.
Tämän tekstin kirjoittaminen huojensi hieman oloani, mutta ei muuttanut mielipidettä  itsestäni eikä poistanut sitä pahaa oloa mikä minussa vallitsee tällä hetkellä.
Olen edelleen se sama paska ihminen, mikä ennenkin. Pakko se on itselle myöntää.

Nyt on vähä pakka auki maailmani repes auki
kaikki hyvä katos pois nyt on pakko himmaa vauhtii
alkaa kokoon palapelii kuva levis lattialle
yhtä palaa kerrallaan nyt liimata vaan paikalleen
en mä aio luovuttaa menee silti vielä aikaa
et oon takas omillani poistunu on kaikki vaivat
C: Radicaali - Satuttavat sanat

It's not just being ...

You bitch made