maanantai 19. maaliskuuta 2012
With you or without you
Vihaan sitä, etten osaa nauttia elämästä. Ja samalla poden helvetin huonoa omatuntoa siitä etten "elä jokaista päivää kuin se olisi viimeinen".
Ootan että palkka tulee töistä ja pääsisin ostamaan jotain kivaa itselleni ja kavereilleni. Tuntuu, että hukutan pahan oloni materialismiin.
Tää tuntuu erilaiselta kuin ennen.... siis ylipäätään mun elämä. Haluaisin omistaa itseni jollekin ihmiselle täysin ja nautti olostani, että joku tahtoo minut. Toisaalta en halua uhrata vapauttani ja sitä, että voin tehdä itse päätökset. Ja olla kenen kanssa tahansa.
ei ole sanoja kertomaan kuinka tyhjältä minusta tuntuu. ei ole sanoja oikeastaan koko olotilaani. voisinpa vain olla onnellinen. mulla olis kova tarve päästä johonkin selvittämään mun pää ja mun elämä ja ennen kaikkea mun tunteet.
Moni sanoo, että mä oikeesti tarvitsen apua. No mun oma käsitys on se ettei ketään psykologia tai niitä kallonkutistaja kiinnosta oikeesti vittuukaa mun elämä. Tää päivä meni taas vituiks, mut se ei varmaa ollu mikään yllätys. Haluisin vaan nukkua, sillon mun ei tarvitse tuntea mitään.. Enkä oikeesti jaksa tehä mitään, koska mull on kipeä olo jälleen.
Ootan että palkka tulee töistä ja pääsisin ostamaan jotain kivaa itselleni ja kavereilleni. Tuntuu, että hukutan pahan oloni materialismiin.
Tää tuntuu erilaiselta kuin ennen.... siis ylipäätään mun elämä. Haluaisin omistaa itseni jollekin ihmiselle täysin ja nautti olostani, että joku tahtoo minut. Toisaalta en halua uhrata vapauttani ja sitä, että voin tehdä itse päätökset. Ja olla kenen kanssa tahansa.
ei ole sanoja kertomaan kuinka tyhjältä minusta tuntuu. ei ole sanoja oikeastaan koko olotilaani. voisinpa vain olla onnellinen. mulla olis kova tarve päästä johonkin selvittämään mun pää ja mun elämä ja ennen kaikkea mun tunteet.
Moni sanoo, että mä oikeesti tarvitsen apua. No mun oma käsitys on se ettei ketään psykologia tai niitä kallonkutistaja kiinnosta oikeesti vittuukaa mun elämä. Tää päivä meni taas vituiks, mut se ei varmaa ollu mikään yllätys. Haluisin vaan nukkua, sillon mun ei tarvitse tuntea mitään.. Enkä oikeesti jaksa tehä mitään, koska mull on kipeä olo jälleen.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
torstai 15. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
All of the little or big lights, shut them or leave them
Valon pilkahduksia pimeässä, tätäkö se elämä tosiaan on? Mua on sanottu tasapainoiseks ihmiseks ja en suostu uskoo tätäkään. Ajattelen sairaasti, tunnen tavallaan itseni sairaaksi. Mun päässä on joku tyyppi, joka huutaa "HURRAA" kun teen jotain väärin. Kun teen semmosta mikä ei oikeasti ole hyväksi.
Mulla tavallaan oli ihan jees päivä. Mua jälleen vaan ahisti elämä ja osittain edelleen se koulu-uinti (no onneks oli yläasteen viimenen ja toisaalta sekin meni hyvin ja mulla oli ihan hauskaa ja nauroin oikeesti). "No jos kerran hukkuu, eipä tarvii hukkuu uudelleen"
Tässä illasta olen miettinyt, vaikka mitä. Eniten ehkä sitä, mitä juttelin isän kanssa puhelimessa. Se liittyi niin paljon mun tulevaisuuteen, etten tiiä nyt mitä tehdä. Kesäloman jälkeen aloitan uuden koulun, kovemman koulun. Kaksoistutkinto odottaa ja en ole enää yhtään niin varma olenko valmis siihen. Muhun ei uskota, mua ei tueta. Isä sanoi, ettei musta oo siihen. En tiedä minne se olis mua sitten tunkemassa ja valitin sille, että jos mä en pääse opiskelemaan sinne minne haluan mä masennun entisestään. Tuntuu, että oon aikaansaamato ja en osaa selvittää asiaa sen kanssa ainakaan tässä mielentilassa.
Mä olen miettinyt mun tulevaisuutta ja olen tullut jo päätökseen, että se minne olen hakemassa on se oikea paikka mulle.
Liikaa asioita oikeasti mitä mä haluaisin. En tuu kuitenkaan saamaan niitä. Suurin asia minkä haluaisin tällä hetkellä on, että kaikki mun kaverit olis terveitä... ees jotenkin jossain määrissä. Mä toivon, että ne jaksaa yrittää enemmän kun minä. Mä todellakin toivon, että ne osais elää paremmin, kun minä. Ja ei ajattelis niin sairaasti, kun minä.
Mulla on papereita, vaikka minkälaisia. Kaikki niistä on sellasii lähes yhtä arvottomii ja merkityksettömii tällä hetkellä. Löytyy vaikka mitä mielenterveydestä lääkäreiden papereihin.
Toisaalta kerran erehtyessäni lukemaan niitä aloin tajuta kuinka sairas olin ennen, puhuin vain kuolemasta suurimmassa osassa niissä. Toisaalta en ole paljastanut niille psykoille mitään oikeasta ajatusmaailmastani, siitä millaisena näen tämän maailman. Inhoan sitä kuvaa minkä olen saanut maailmasta, se voi olla vääristynyt tai sitten mä näen vaan sen totuuden siitä. Sit oon rikki osittain tästäkin. Tajusin sen pari päivää sitten.
Jos jään murehtimaan ja miettimään liikaa elämääni, en tule selviämään tästä millään. Mun pitäis osata siirtää kaikki huonot asiat sivulle ja keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka on hyvin.
On this bed I lay
Losing everything
I can see my life passing me by
Was it all too much
Or just not enough
Wake me up, I'm living a nightmare
I will not die, I'll wait here for you
I feel alive, when you're beside me
I will not die, I'll wait here for you
In my time of dying
C: Three Days Grace - Time of Dying
Mulla tavallaan oli ihan jees päivä. Mua jälleen vaan ahisti elämä ja osittain edelleen se koulu-uinti (no onneks oli yläasteen viimenen ja toisaalta sekin meni hyvin ja mulla oli ihan hauskaa ja nauroin oikeesti). "No jos kerran hukkuu, eipä tarvii hukkuu uudelleen"Tässä illasta olen miettinyt, vaikka mitä. Eniten ehkä sitä, mitä juttelin isän kanssa puhelimessa. Se liittyi niin paljon mun tulevaisuuteen, etten tiiä nyt mitä tehdä. Kesäloman jälkeen aloitan uuden koulun, kovemman koulun. Kaksoistutkinto odottaa ja en ole enää yhtään niin varma olenko valmis siihen. Muhun ei uskota, mua ei tueta. Isä sanoi, ettei musta oo siihen. En tiedä minne se olis mua sitten tunkemassa ja valitin sille, että jos mä en pääse opiskelemaan sinne minne haluan mä masennun entisestään. Tuntuu, että oon aikaansaamato ja en osaa selvittää asiaa sen kanssa ainakaan tässä mielentilassa.
Mä olen miettinyt mun tulevaisuutta ja olen tullut jo päätökseen, että se minne olen hakemassa on se oikea paikka mulle.
Liikaa asioita oikeasti mitä mä haluaisin. En tuu kuitenkaan saamaan niitä. Suurin asia minkä haluaisin tällä hetkellä on, että kaikki mun kaverit olis terveitä... ees jotenkin jossain määrissä. Mä toivon, että ne jaksaa yrittää enemmän kun minä. Mä todellakin toivon, että ne osais elää paremmin, kun minä. Ja ei ajattelis niin sairaasti, kun minä.
Mulla on papereita, vaikka minkälaisia. Kaikki niistä on sellasii lähes yhtä arvottomii ja merkityksettömii tällä hetkellä. Löytyy vaikka mitä mielenterveydestä lääkäreiden papereihin.
Toisaalta kerran erehtyessäni lukemaan niitä aloin tajuta kuinka sairas olin ennen, puhuin vain kuolemasta suurimmassa osassa niissä. Toisaalta en ole paljastanut niille psykoille mitään oikeasta ajatusmaailmastani, siitä millaisena näen tämän maailman. Inhoan sitä kuvaa minkä olen saanut maailmasta, se voi olla vääristynyt tai sitten mä näen vaan sen totuuden siitä. Sit oon rikki osittain tästäkin. Tajusin sen pari päivää sitten.
Jos jään murehtimaan ja miettimään liikaa elämääni, en tule selviämään tästä millään. Mun pitäis osata siirtää kaikki huonot asiat sivulle ja keskittyy parantamaan niitä asioita, jotka on hyvin.
Losing everything
I can see my life passing me by
Was it all too much
Or just not enough
Wake me up, I'm living a nightmare
I will not die, I'll wait here for you
I feel alive, when you're beside me
I will not die, I'll wait here for you
In my time of dying
C: Three Days Grace - Time of Dying
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Kaikki on aivan liian isoa.
Happiness - Olin mä tänään ihan onnellinen ja tavallaan aika imarreltu. Eräs henkilö sanoi, että olen hyvä tälläisenä. Voisinpa vain uskoa tätä...edes kerran elämässäni.
Hän sanoi myös, että voisi viedä minut jossain vaiheessa leffaan (vain minä ja hän) ja sulin ajatukselle. Kukaan ei ollut vienyt ennen minua leffaan OMASTA pyynnöstä. Siinä kävi niin, että ehdottanut olin ja omilla rahoilla oman lippuni aina maksanut. Myös se kuinka hän kehui minut päästä varpaisiin ja silitteli hiuksiani oli aika söpöä :3
Depression: - Koulussa huomenna uintia. Jotenkin tuntuu, että kaikki katselevat minua ilkeästi ja ilkkuvat perääni ulkonäön takia. Näin ympärilläni niin kauniita tyttöjä + tietenkin kaverini ja saan itseni häpeämään itseäni. Kuulen jo päässäni ikuiset haukkumiset ja nauramiset, joita olen kuunnellut 3lk. lähtien. Tuntuu tosi säälittävälle, mutten voi sille mitään. Mä en vaan ole yhtä hyvä, kun ne muut.
Mua ahistaa, kun en ees oikeesti osaa uida!!Haluaisin lintsata, mutta haluan myös päihittää itseni ja vaikka ottaa ne haukut ja kaikki vastaan. Itken sitten jälkeen päin, että suostuin tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)