We just to be together, but now I'm here alone

AROUND ROUND ROUND

Vanhat kuviot, uudet tavat.
Uudet huonot tavat tulossa takaisin

Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe..
C: Sia - Breathe me

Mä niin haluaisin, että eräs asia korjautus. Se asia on mulle suuri ja se pyörii mun päässä melkein 24/7 ja en pysty oikeesti pääsemään siitä eroon. Haluaisin jutella siitä asiaan liittyvien ihmisten kanssa ja saada asiat paikoilleen. Mutta niin ei tuu käymään.

Mä haluaisin myös näyttää eräälle ihmiselle, että mä haluan tosissani uuden mahdollisuuden...vaikka oon saanut niitä jo monia, mutta kuitenkin.
Mä haluan näyttää, että mä olen sen ihmisen luottamuksen arvoinen...vaikka siitäkään ei tuu helppoa mulle tai varsinkaan sille.

fuck tha world

Ei vaan jaksa, mikään ei huvita vaihteeks.
Valitan taas, enkä saa sille loppua..vaikka kuinka yritän.
Kun ei voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on.

Kun vaan haluais suudella huulia, joita ei saa.
Kun vaan haluais olla onnellinen, iloinen, iloita asioista.
En tänään, ehkä huomenna.. tai ylihuomenna.


Pitää puristaa jostain syvältä itsestä voimat joilla jaksaa elää,
ystävät eivät ole tukemassa kun ne ajattelee mun puhuvan paskaa ja olevan epäluottettava. Sitä mä alan kohta itsestänikin ajatella,
muuthan ne totuuden sun käytöksestä latelee.

Call 666 and tell that i'm fucking sick of this life

Vitutus, ahdistus, masennus, kipu, suru.
Jotenkin nämä kaikki tuntuvat tällä hetkellä kuuluvan elämääni päivittäisenä. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi tuntea hyviäkin tunteita...kun sen aika on ja niitä saa.
Olen laskenut suojaukseni tason hyvin alas...niin alas, että pienikin epäonnistuminen tai vastoinkäyminen on tuntunut todella pahalle. Minun täytyy yrittää nostaa se taas, keinolla millä tahansa.
"Ei voi olla vahva, olematta joskus heikko"

Eräs ihminen haukkui minut tänään. Tavallaan se sattui, mutten toisaalta osaa välittää enää asiasta. Kuitenkin jäin miettimään niitä sanoja ja mietin tarkoittikohan se oikeasti mitä sanoi. En kuitenkaan jaksa kysyä asiaa, ellen oikeasti ala pohtimaan sitä pidemmän päälle.
Yksi ihminen tai no sellainen ihminen, joka oli hyväkin kaveri...puhui paskaa minusta. Se satutti enemmän kuin olisi saanut ja pilasi välejäni erääseen minulle tärkeään ihmiseen. Toivon, että saisin puhuttua asian selväksi ja välit ei menisi poikki... Ehkä kyseessä väärinkäsitys, tai sitten se ihminen vain halusi, että se kaverisuhde menee minulta. Tai niin on vain annettu käyvän minun elämässä.
Saisin jälleen kärsiä siksi, koska olen paska ihminen...tiedän sen.

Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa

Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet

Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa
C: Horna - Marraskuussa

Taivasta kohti kurottaa käsi väsyneen

Tulin vastikään siihen tulokseen, ettei elämä ole elämisen arvoista. Se ei ollut mitenkään hysteerinen havainto, vaan enemmän kuin tyyni lipuminen tietoon, joka minussa oli muhinut jo pitkään, monia vuosia. Pienellä taolla ajatukseni olivat erään ihmisen takia, joka tuli pelastamaan minut muutama vuosi sitten. Nyt asiat ovat taas päälleen ja en tiedä mitä tekisin. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen....ennen kaikkea siihen, että satutan itseäni ja muita... olemalla täällä niiden riesana ja aiheuttamaan enemmän paskaa.

Masennus ja ahdistus ottavat aina vallan jossain vaiheessa, olen sairas tältä osin (pakko kai tämä on myöntää, jos joka päivä on vittuuntunut johonkin yms.). Ja olen niin totaalisen kyllästynyt tähän, en jaksa enää tällaista, että on hyvin ja ei ole.
Itse minä pilaan kaiken, itse minä teen sen. Kerrankin, kun yritin olla parempi ihminen, pitää huolta kaverisuhteistani... eieieiei pilasin sen ns. parhaimmankin suhteeni omalla paskalla ja niin olen varma, että tämä ihminen nykyään vihaa minua enemmän kun mitään muuta tällä planeetalla.
Olen kai liian herkkä tähän nykyelämään, kun tänäänkin vaan itkin taas vaikkei se auta ja mulla on kai liikaa asioita selvittämättä omasta menneisyydestä mikä on laittanut jotenkin nupin sekaisin.
 Ei mennyt tietenkään mihinkään häviä, mutta parempaa saa aina toivoa.

Heart, don't hurt me anymore

Oon tehny virheitä, itseäni ja toisia kohtaan,
saanut niitä anteeksi ja ollut saamatta.

Oon itkenyt paljon, ollut surullinen,
siitä pystyy pääsemään eroon,
olen kyllä edelleenkin surullinen,
uskon silti uuteen nousuun.

Oon ansainnut vaikka mitä; paras kaveri ja
muut ihmiset ympärilläni, lemmikkieläimeni,
vaikken oikeasti ansaitsisi niitä.

Kuka minut pelastaa, jos et sinä?
Enkä minä itse tee sitä?
Ainakaan tietoisesti.

I´m sad, I´m good.... what I really am?

olispa tuo vaan mahdollista. Se mist tää kaikki johtuu, mä haluisin vaa tietää. Mikä mus on vikana? Mitä mä oon tehny väärin., siis tietysti oon tehnyt väärin. MUTTA KUINKA PAHASTI se onkaan loukannut ihmisiä ... Mä en vaa jaksa olla enää epätietoisuudessa asioiden suhteen. Haluun jutella kaikki puhtaaks.. saada kuulla asiat suoraan ihmisiltä.
Epätietoisuus tuntuu sattuvan enemmän, kun totuus. Ja vaikka totuus sattuisi haluaisin kuulla sen.


Mä tarvistsin vaan tällä hetkellä sen yhden tietyn, jota mä voisin haluta halata ja itkee olkapäätä vasten, kuiskata hiljaa mun murheet, soittaa vaik keskel yötä jos tulee paha olla. Sen, johon voin luottaa täysin.
Ongelma vain se, että en enää tee niin. En mä vaan voi, en mä vaan viitis. Tuntuu muutenkin, ettei sitä kiinnosta mun elämä tai tungen liikaa sen elämään.
Vihaan itseäni nykyään henkisesti, enemmän kuin kukaan muu.
Olen itseni pahin vihollinen.