I gave you everything to die with a smile
all you wanted was to live for a while
you took everything but it left you empty
you can't replace me, you can't.
C: Scary kids scaring kids - Watch me bleed
Luin sen viimeisimmän blogimerkinnän, jossa hän kertoi heränneen todellisuuteen. Miten todellisuus sattuu...
Minulla on avuton olo. Pitkästä aikaa minua pelottaa. Pitkästä aikaa tunne, jota en voi kontrolloida tai piilottaa. Itken lähes haluamattani. Ei se itku auta tähänkään. En voi auttaa häntä yhtään tässä. Ainakin sille tuntuu. En osaa enää kontrolloida itseäni. Haluan tietää, onko se kaikki iloisuus ja kaikki se onnellisuus feikattua. Haluan tietää onko asiat oikeasti persiilleen vai hyvin. Mä haluan tukea ja olla sen kanssa. Olla sen kanssa kaikesta huolimatta, satutin mä itteeni tai en.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, sä voisit ymmärtää jo kuinka merkkaat mulle enemmän kun tiedätkään. Sä voisit jo tajuta, että oot mulle ollu jo pitkään se tärkein. Ja sen, etten mä oikeesti pystys luultavasti elämään ilman sua ja tuun roikkuu sussa niin kauan kun elän. Vaikkei kunnolla aina juteltaskaan tai nähtäs, sä olet silti se tärkein.
Tuntuu kuin sydän vuotaisi, siinä olisi reikä. Iso reikä ja veri valuisi kovaa vauhtia sydämestä ulos. Se eräs ihminen, no niinkun muutkin keistä olen nimettömänä kertonut on hyvin rakas minulle. Liian rakas. Tekisin mitä vain, että sillä olisi hyvä olla. Paskat minusta... en välitä mitä minulle käy. En halua, että hän joutuu kärsimään. En halua, että se masennuskierre alkaa taas. Pelottaa, että olen aiheuttamassa sen. Pelkää, että omalla olemisellani ja tekemisilläni saan hänet masentuneeksi. Kirjoitan miljoona anteeksipyyntöä, joissa pyydän kaiken maailman asioita anteeksi, saamatta kuitenkaan joihinkin vastausta, täysin selvää vastausta miten asiat ovat.
Annan sulle mitä vaan anteeks,
voit vaikka tappaa minut, se on ihan sama.
Kunhan vain voin olla jotenkin avuksi.
Tiedän ettet kaipaa sääliä tai muuta.
En vain voi olla välittämättä sinusta,
enkä myöskään tunteistasi.
lauantai 7. tammikuuta 2012
torstai 5. tammikuuta 2012
My feelings are going crazy, for seriously
Vitutus; Mulla on tällä hetkellä pahemman kerran vitutus kiitos yhden ihmisen takia. Ihmisen, johon ns. tutustuin tänään ensimmäisen kerran. Aluks ajattelin, että jooh se on ihan jees, mutta nyt mua vaan vituttaa jo pienikin ajatuskin siitä ihmisestä. Ensinnäinkin se sai mulle aika tärkeen ihmisen vittuuntuu ja en oikeesti haluu, että se joutuu vaikeuksii tai vastuksiin kaikesta, mutta niin siinä kuulema kuitenkin jossain vaiheessa käy.
Vittuunnun tässä yhä pahemmin ja pahemmin mitä pitemmälle ilta menee. Oon sekaisin, kun en tiedä mitä ajatella ja tekee mieli hakata päätä seinään. Toisaalta, vaikka tekisin niin ei se asioita ainakaan parantaisi ja tuskin saisin paremman olon siitä.
Vittuunnun tässä yhä pahemmin ja pahemmin mitä pitemmälle ilta menee. Oon sekaisin, kun en tiedä mitä ajatella ja tekee mieli hakata päätä seinään. Toisaalta, vaikka tekisin niin ei se asioita ainakaan parantaisi ja tuskin saisin paremman olon siitä.
Inho; Tätä maailmaa kohtaan. Tai no elämää. Miksi antaa elää sellaisen ihmisen, joka ei oikeasti halua. Miksi ihmiset ovat töykeitä ja jättävät toiset pulaan, vaikka olisi varaa auttaa. Ei näin. Olenko liian kiltti, kun annan asioita joskus liiankin helposti anteeksi. Katson monia asioita läpi sormien ja annan niiden satuttaa minua. Myötäilen toisten vastauksia, koska en jaksa riidellä.
Olen kuitenkin toista mieltä... valehtelen itse hiljaa itselleni mielessä ja uskottelen asioiden olevan toisen kuin ne on, että jaksan elää...siinä on minulle tarpeeksi iso syy inhota itseään.
Olen kuitenkin toista mieltä... valehtelen itse hiljaa itselleni mielessä ja uskottelen asioiden olevan toisen kuin ne on, että jaksan elää...siinä on minulle tarpeeksi iso syy inhota itseään.
En jaksa purkaa enää pahaa oloani, en mitenkään. En jaksa elää sen kanssa, mutta se on vain elettävä päivä päivältä. Aina jaksaa, uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Surullisuus; Kaipaan kuuntelijaa, mutten halua sitä loppujen lopuksi kuitenkaan. Tai sitten ehkä kaipaankin vain jonkun ihmisen läheisyyttä...En voi auttaa ketään tässä maailmassa ainakaan täysin. Se miten voin auttaa, on muutama prosenttia ja kaiken muun on lähdettävä itse avuntarvitsijasta. Tällä hetkellä tekisin parin kaverini takia mitä vain, että heillä olisi hyvä olla.
Toivon, että olen saanut erään ihmisen tajuavan elämän olevan sivuraiteilla. Ja että vielä on mahdollissta parantua...siis jos hän haluaa. Mielialavaihteluni haittaavat tällä hetkellä elämääni, äsken olin ihan suht. iloinen, mutta nyt olen masentunut ja haluan vain maata sängyn pohjalla, liikkumatta, unohtua sinne. Jos vaikka niin kävisi, tuskin kukaan muistaisi minua.
Maailmassa on liikaa surua ja siihen jää koukkuun. Ja siihen tottuu, kun tarpeeksi sitä kestää t
...miten kaikki nämä liittyvät liian helposti toisiinsa ja tulevat vielä samaan aikaan esille.
Ainut miten saan tän päästäni on purkaa se kirjoitukseksi. Sanoiksi. Eivätkä nekään sano kaikkea.
Wasted rose, deadly poison
And when it all ends.
It's like a little rains.
I rather lay down and die.
And feel like a fool.
If I'm right, I'm satisfied.
C: Doom Unit - Killing Time
It's like a little rains.
I rather lay down and die.
And feel like a fool.
If I'm right, I'm satisfied.
C: Doom Unit - Killing Time
tiistai 3. tammikuuta 2012
G to the ur B
Joo en jaksa joidenkin ihmisten valituksii musta. Ulkonäöllisesti tai mun tekemisistä.
Toisaalta tekis mieli vaan haistattaa paskat ja alkaa elää omaa elämää. Mutta tänään tajusin, ettei mulla sitä itse asiassa ees ole.
Syöminen, tietokone ja koulukirjat. Tai no lisättynä koulukirjoihin toi koulu. That's all?!
No en mä keksi muuta, paitsi sitten tää angstaaminen josta on tulossa jo melkein harrastus tai no tapa, kun se tulee joka päivä olemaan niin kauan kun asiat on mulle epäselvii. Tällänen mun normipäivä on.
Joo hei c'moon, voisin ryhdistäytyy. Sitä ne monet sanoo.
Mutta oon liian heikko.
Mieleni tekisi luovuttaa elämäni mörön käsiin, toisaalta en halua tehdä sitäkään. Olen todella epävarma siitä mitä haluan....jos ylipäätään enää haluan mitään.
Olen kyllästynyt tähän kipuun mitä tunnen henkisesti ja fyysesti. Ja mietin kuinka pitkään tätä jatkuu...kunnes pääsen siitä eroon.
Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
C: Stella - Korkokengät
Toisaalta tekis mieli vaan haistattaa paskat ja alkaa elää omaa elämää. Mutta tänään tajusin, ettei mulla sitä itse asiassa ees ole.
Syöminen, tietokone ja koulukirjat. Tai no lisättynä koulukirjoihin toi koulu. That's all?!
No en mä keksi muuta, paitsi sitten tää angstaaminen josta on tulossa jo melkein harrastus tai no tapa, kun se tulee joka päivä olemaan niin kauan kun asiat on mulle epäselvii. Tällänen mun normipäivä on.
Joo hei c'moon, voisin ryhdistäytyy. Sitä ne monet sanoo.
Mutta oon liian heikko.
Mieleni tekisi luovuttaa elämäni mörön käsiin, toisaalta en halua tehdä sitäkään. Olen todella epävarma siitä mitä haluan....jos ylipäätään enää haluan mitään.
Olen kyllästynyt tähän kipuun mitä tunnen henkisesti ja fyysesti. Ja mietin kuinka pitkään tätä jatkuu...kunnes pääsen siitä eroon.
Jää vaatteet eteiseen
Korvarengas puuttuu
Kaulassa merkki "syyllinen"
Käsivartta koristaa
Arvet toisten öiden
Pakoa täältä kaivertaa
Kun häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Häpeä pieksee rintaa
Ei henkeä saa
Ja se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
Se yksin täytyy kantaa
Liinoihin kääriä, parantaa
C: Stella - Korkokengät
maanantai 2. tammikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












