Toki elämääni kuuluu muutakin kuin masennus, mutta tällä hetkellä se on ainoa asia mitä näen ja koen lähes joka päivä. En osaa sanoa vain yhtä syytä tälle, koska niitä on monia.
Ehkä se, miten asiat tapaavat kasaantua päällekkäin lannistaa minua.
Ehkä se, etten pidä itsestäni tälläisenä. Inhoan luonnettani,
inhoan sitä kuinka välittävä ja huolehtivainen ihminen olen. Jos osaisin päästää irti näistä kahesta edes hieman, en satuttaisi itseäni.
Ihmissuhteetkin ovat tällä hetkellä niin sekaisin, joko olen tämänkin itse aiheuttaunut tai sitten vikaa on toisessakin osapuolessa.
Tuntuu, että putoan kuiluun. Minulla on eräs ihminen, joka lohduttaa ja kuuntelee, kun minulla on paha olla. En vain silti osaa aina pukea ajatuksiani sanoiksi...tai viitsi häiritä aina.
Ehkä se, miten asiat tapaavat kasaantua päällekkäin lannistaa minua.
Ehkä se, etten pidä itsestäni tälläisenä. Inhoan luonnettani,
inhoan sitä kuinka välittävä ja huolehtivainen ihminen olen. Jos osaisin päästää irti näistä kahesta edes hieman, en satuttaisi itseäni.
Ihmissuhteetkin ovat tällä hetkellä niin sekaisin, joko olen tämänkin itse aiheuttaunut tai sitten vikaa on toisessakin osapuolessa.
Tuntuu, että putoan kuiluun. Minulla on eräs ihminen, joka lohduttaa ja kuuntelee, kun minulla on paha olla. En vain silti osaa aina pukea ajatuksiani sanoiksi...tai viitsi häiritä aina.
Mä selviän tästä... I think so in this moment.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti