Joskus mietin ihan tosissaan, mitä järkeä mun on täällä blogissa valittaa mun elämästä, siitä kuinka ajattelen miten paskaa kaikki joskus on... onhan tässä elämässä muitakin ihmisiä, joilla menee itsellä huonosti. OIKEASTI huonosti. Minun omat ajatukset ovat kääntyneet periaatteitani vastaan ja olen kääntänyt takkiani niin moneen kertaan. Mikään ei tunnu omalle ajattelutavalle oikeastaan enää.
Ja sitten...Miksen vain lopeta tätä ja alota ajattelemaan eri tavalla.
joku järki nyt tähänkin, ehkä mä en olekkaan niin tyhmä kun luulin.
Toisaalta se kamala entinen minä huutaa hiljaa; masennus on sun elämä, sulla ei oo mitään, sä olet arvoton, sä et kuulu tänne, sulla ei oo mitään tulevaisuutta, kaverit esittää sulle vain kavereita, kaikki haluu esittää iloisia, että sulla olis hyvä olo, kaikki pettää sut. kaikki pettävät mut. lupauksia. toivoa. pettymys.....jokaisen, joka ikisen tunteman ja tuntemattoman ihmisen kanssa.
..............................................................mutta mä en tiedä miten pitkään se ääni kuuluu. Toivon, että se jättäs mut rauhaan.Tai mä osaisin sulkee sen pois mun elämästä. Se nyt ei vaan näytä hetkeen oleva mahdollista.
Ja minkäs mä voin mun tunteille? - Kyllä ihmiset mua satuttaa, mutta yritän vaan olla vahva. Liian kauan vahvana olo lannistaa ja kohta taas käännän kasvoni pahalle.
Mun on nyt pakko sanoa, ettei mulla oo nyt menny kovinkaan paremmin kun ennen vaikka olen yrittänyt tosissani.. Tunnen itseni oudoksi ihmiseksi joka paikassa, missä sitten olenkin.
Itseinho nostaa päätään jälleen.
"milloin mä lopetan tän?"
''ihan milloin hauat..''pääni kuiskaa.
En kuitenkaan voi vaan uskoa sitä. Enkä tiedä edes syytä.
mun ahdistus ei oo pitkään aikaan ollu näin suuri.
Huomenna on uusi päivä.
Ei se mitään, ehkä mä sitten olen jo rauhoittunut tästä.
Toisaalta se kamala entinen minä huutaa hiljaa; masennus on sun elämä, sulla ei oo mitään, sä olet arvoton, sä et kuulu tänne, sulla ei oo mitään tulevaisuutta, kaverit esittää sulle vain kavereita, kaikki haluu esittää iloisia, että sulla olis hyvä olo, kaikki pettää sut. kaikki pettävät mut. lupauksia. toivoa. pettymys.....jokaisen, joka ikisen tunteman ja tuntemattoman ihmisen kanssa.
..............................................................mutta mä en tiedä miten pitkään se ääni kuuluu. Toivon, että se jättäs mut rauhaan.Tai mä osaisin sulkee sen pois mun elämästä. Se nyt ei vaan näytä hetkeen oleva mahdollista.
Ja minkäs mä voin mun tunteille? - Kyllä ihmiset mua satuttaa, mutta yritän vaan olla vahva. Liian kauan vahvana olo lannistaa ja kohta taas käännän kasvoni pahalle.
Mun on nyt pakko sanoa, ettei mulla oo nyt menny kovinkaan paremmin kun ennen vaikka olen yrittänyt tosissani.. Tunnen itseni oudoksi ihmiseksi joka paikassa, missä sitten olenkin.
Itseinho nostaa päätään jälleen.
"milloin mä lopetan tän?"
''ihan milloin hauat..''pääni kuiskaa.
En kuitenkaan voi vaan uskoa sitä. Enkä tiedä edes syytä.
mun ahdistus ei oo pitkään aikaan ollu näin suuri.
Huomenna on uusi päivä.
Ei se mitään, ehkä mä sitten olen jo rauhoittunut tästä.
1 kommentti:
Jokaisella on oikeus purkaa pahaa oloaan, blogin pitäminen on vain joillekkin selviytymis- ja jaksamis keino. Älä lannistu vaan taistele elämän tuottamia vaikeuksia vastaan!
-Inna
Lähetä kommentti