En voi sille mitään, että oon niin heikko. Niin heikko, etten voi oikeasti kontrolloida mun oloa. Tänään tunsin kuitenkin itseni osittain hyväksytyksi. Sain huomiota ja niin.
Silti....en saa siitä tarpeekseni.
Annan ihmisten kohdella mua miten sattuu ja satutan itteeni.
En mä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Ja satuttavatko ihmiset edes minua..
Entäs jos minä olen itse oman onneni edessä... oman onneni tiellä.
Kyllä... niin on. Osittain olen sen tiellä. Tänään viimeksi.
Iso porukka kavereitani meni leffaan, minä en taas vain päässyt.Oloni koheni hetkeksi, kun kävin saattamassa erään ystäväni leffateatterille ja tunsin olevani yhtä toisten kanssa tuntiessani kädet ympärilläni. Sain siis paljon haleja. Tunsin niin paljon positiivisia tuntemuksia ollessani siellä. Myös yksi luokkakavereistani olisi maksanut leffan minulle, muttei minun leffaan pääsy ollut siitä kiinni.
En tiedä mitä ajatella. En todellakaan.
;___; toisaalta olen hyvin liikuttunut. Eräs ihminen olisi myös halannut minua, jos olisi pystynyt. Tällä oli vaan käsissä popparit ja toisessa kädessä juoma, joten ei pystynyt. Olin aivan myyty...
Tapahtuisipa se joskus toistekin, mikä on aika epätodennäköistä.
No mutta kyseiselle ihmiselle "hyvää antiystävänpäivää" ja toivottavasti sulla on kaikki hyvin. Niin kauan, kun sä olet minun kanssa mun asiat on hyvin osittain <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti